Maailman ääriin 2023-2024

Tämän kirjoitukseni otsikko on osanottoni kaikille ammattitaitoisille toimittajille, joiden täytyy nykyään tiedottamisen sijaan laatia otsikkoarvoituksia. On helppo yhtyä ylistämään sitä yhtä asiaa, reissun suunnittelun hienoutta. Se on puoli ruokaa!* Olen nauttinut tavattoman paljon erilaisten reissuvariaatioiden miettimisestä, viimeksi Australian road tripin ajoetappien laskemisesta. Tuon pätkän ajan koko päivän – tuohon täytyy laskea varmuudeksi yksi tyhjä päivä, jos tarvitsen välipäivän huilatakseni, auto rikkoontuu, lento siirtyy tai joudun odottamaan matkalaukkuani. Jos tuo kuukausi on täynnä ohjelmaa, sen perään tarvitsen pari viikkoa löhölomaa paratiisisaarella. Kaikki tämmöinen pohdinta on hienoa ja sen jo aika hyvin osaan. Ihan mukavaa on tähän asti ollut järjestellä kaikkia käytännön asioitakin. Miettiä mitä todella tarvitsen mukaan, ja miten ne hankin järkevästi. Laadusta, käytännöllisyydestä ja keveydestä kannattaa maksaa, mutta mistään turhasta ei kannata. Monitoimityökal

Tuonne lähdin, tuolta pois Ja tiesin mitä teen Tahdoin kaiken minkä vois Saada itselleen      - Juice Leskinen: Maailman ääriin Vaikka Juice taitaa tuossa biisissä, jonka nimen olen lainannut koko blogini nimeksi, tehdä lähinnä nojatuolimatkaa, samoihin ajatuksiin törmään ihan oikeaa reissua suunnitellessani. Tässä tulee nimittäin helposti ahneeksi: entä jos vielä tuonne? Asia konkretisoitui ihan juuri, kun FIBAn (Kansainvälinen Koripalloliitto) arpajaisissa Susijengi päätyi pelaamaan Japaniin, Okinawaan. Minulla oli reissuni myötä nimittäin 75% mahdollisuus/todennäköisyys osallistua kisoihin muissa alkulohkojen järjestäjäkaupungeissa, joko Manilassa (50%) tai Jakartassa (25%), mutta Okinawaan en lähde. Ei Japanissa tietenkään mitään vikaa sinänsä, päinvastoin, mutta se on erillisen reissun kohde - nyt se ei sovi suunnitelmiini.   Harmillista asiassa on etenkin se tosiasia, että juuri koriksen MM-kisat vaikuttivat suuresti reissuni aikatauluun. Olisin lähtenyt liikkeelle kuukautta myöh