MAAILMAN ÄÄRIIN: MINNE EN MENE? (PÄIVÄ -69)

Tuonne lähdin, tuolta pois

Ja tiesin mitä teen

Tahdoin kaiken minkä vois

Saada itselleen

     - Juice Leskinen: Maailman ääriin


Vaikka Juice taitaa tuossa biisissä, jonka nimen olen lainannut koko blogini nimeksi, tehdä lähinnä nojatuolimatkaa, samoihin ajatuksiin törmään ihan oikeaa reissua suunnitellessani. Tässä tulee nimittäin helposti ahneeksi: entä jos vielä tuonne?

Asia konkretisoitui ihan juuri, kun FIBAn (Kansainvälinen Koripalloliitto) arpajaisissa Susijengi päätyi pelaamaan Japaniin, Okinawaan. Minulla oli reissuni myötä nimittäin 75% mahdollisuus/todennäköisyys osallistua kisoihin muissa alkulohkojen järjestäjäkaupungeissa, joko Manilassa (50%) tai Jakartassa (25%), mutta Okinawaan en lähde. Ei Japanissa tietenkään mitään vikaa sinänsä, päinvastoin, mutta se on erillisen reissun kohde - nyt se ei sovi suunnitelmiini.  
Harmillista asiassa on etenkin se tosiasia, että juuri koriksen MM-kisat vaikuttivat suuresti reissuni aikatauluun. Olisin lähtenyt liikkeelle kuukautta myöhemmin, jollei olisi ollut kiire kisoihin.

Päivää ennen FIBAn arpajaisia julkistettiin, että koriksen seuraavat MM-kisat järjestetään Qatarissa. Se latisti yllättävän paljon tunnelmaani. Ja kun samoihin aikoihin on uutisoitu, että kansainvälinen Olympiakomitea haluaa Venäjän mukaan, niin tunnen itseni petetyksi.

Jotenkin niin, että tämä yhteisö, jossa olen luullut eläväni ei olekaan maailmanlaajuisesti totta, tai ainakaan jaa arvojani. Vähän samoin kävi, kun amerikassa nousi kohu Bruce Springsteenin lippujen hinnoista. Kun uskollisten fanien olisi pitänyt pahimmillaan maksaa tuhansia dollareita päästäkseen kymmenien käymiensä keikkojen jälkeen mukaan oletetulle jäähyväiskiertueelle. Moni fani loukkaantui, ja vähän kyllä minäkin. 

Kun tunteita on nyt puolen vuoden sisään loukannut niin Bruce kuin FIBA, niin todennäköistä on, että todellinen syy löytyykin omien korvieni välistä. Tämä täytyy muiden ottaa huomioon eikä ainakaan kanssaloukkaantua.

                        Miksi tässä on Paten kuva?

                        Keksipä itse kuvituskuva tähän juttuun kun kyse reissusta jota et tule tekemään!

                        Aika tekstilähtöistä julkaista kuva jossa joku laulaa Juicen käännöstä Brucen 

                        biisistä.

OMAT JA MUIDEN HAAVEET

Olen saanut useita kysymyksiä, menenkö tuonne tai tänne, miksi tai miksi en? Kysymysten myötä on konkretisoitunut, että vaikka kuinka täydelliseltä matkasuunnitelmani omasta mielestäni nyt tuntuu, niin se on sitä vain minulle. Jos edes itsellenikään.

Tässä listausta paikoista, joihin en ainakaan tällä kertaa mene, vaikka ne ovat saattaneet olla omallakin bucket listallani vuosikausia. Yritän myös lyhyesti avata syyn, miksi ne jäävät väliin.

1. Siberian Express
Tarkoitukseni oli aloittaa reissuni matkustamalla junalla Tampereelta Pekingiin. Siis ensin Moskovaan ja sieltä legendaarisen Trans Siberian kyytiin halki valtavan Venäjän, ja Mongolian läpi Kiinan pääkaupunkiin, ja vasta sieltä alkaen edetä lentäen.
Youtube katseluhistoriani koronavuosilta paljastaa, että asiaa on ihan vakavasti mietitty. 
Sattuneesta syystä Venäjän läpi matkustamista ei nyt enää voi edes ajatella.

2. Japani
Edelliseen liittyen plan B oli mennä tuolla Siperian junalla Vladivostokiin ja sieltä edelleen lentämällä Japaniin. Ja tähän reittivaihtoehtoon olisi sitten liittynyt poikkeaminen Etelä-Koreaan (koreoitten raja)  ja sieltä sitten Kiinaan.

3. Kiina
Kiinassa pisimpään olen halunnut mennä Kukunor-järvelle. Lauri Viita kirjoitti mystisen saturunon, jossa afrikkalainen Kalaharin autiomaa rakastuu kiinalaiseen Kukunor järveen. Kannattaa lukea sen mahtavan kielen takia, vaikka skitsofreenikon ajatuksenjuoksun vauhdissa on vaikea pysyä mukana.
Tämä kummallinen tarina on kiehtonut minua vuosikymmeniä, ja kun Aamulehden toimittaja Matti Kuusela matkusti sinne ja teki reissusta omaan tapaansa valloittavan matkakuvauksen, niin halu käydä paikan päällä vaan yltyi.
Junareissun peruunnuttua Putinin takia, jää myös Kiina väliin ja sen myötä Kukunor-järvi.
Jos maailmanpoliittinen tilanne sallii, niin Kiinaan matkustan kuitenkin vielä joskus. 
Kiinassa kiinnostaa erityisesti hienon näköiset Tianzi vuoret ja muutama muu luonnon ihme sekä tietysti se yksi ihmisen tekemä, kuulemma avaruudestakin erottuva ihme: Ei, en tarkoita Marinin hallituksen jälkeen jättämää valtionvelkaa, vaan Kiinan muuria!

4. Nepal
Meikäläisen nykykunnolla ei kannata haaveilla Mount Everestin valloituksesta, edes niistä perusleireistä. Nepal kiinnostaa kuitenkin muutenkin. Ei vähiten sen takia, että Aamulehden jakelussa työskennellessäni tutustuin moneen nepalilaiseen nuoreen aikuiseen, jotka olivat lähes poikkeuksetta hienoja ihmisiä. Työteliäitä, tunnollisia ja meillä synkkasi yleensä tosi hyvin. Muutama on some-kaverinani edelleen. Maa ja sen kansa ei ole päässyt helpolla.
 
5. Intia
Jostain syystä Intia ei vedä minua puoleensa vielä yhtään. Tarvitsen toleranssia kestää kurjuuden näkemistä. Ehkä myöhemmin.

6. Sri Lanka
Kuulemma upea paikka, mutta siellä on ollut niin levotonta, ettei juuri nyt kiinnosta.

7. Seychellit, Malediivit
Intian valtameressä olevat saaret ovat kuulemma vajoamassa tulevien vuosikymmenten aikana.
Muutama on minulta kysynyt, että enkö halua käydä katsomassa niitä, nyt kun vielä voisin ne nähdä. Vaikken ole erityisen luontotietoinen, en osaa hahmottaa keinoja nimenomaan ilmastonmuutoksen näkökulmasta, että miten yksittäinen ihminen voisi muutoksiin todellisuudessa vaikuttaa, osaan kuitenkin ajatella, että olisi kornia matkustaa paikan päälle vain koska vielä voin. Kuin pysähtyisin kolaripaikalle ottamaan kuvia.
Vähän samasta syystä en ole matkustanut esim. Venetsiaan.

8. Gizan pyramidit, Aleksandria, Petra, Wadi Musa…
Kiinnostaa todella paljon! Aleksanteri Suuri oli kova jätkä!
Tämä alue (Egypti, Jordania) oli suunnitelmassani alun perin, mutta juuri elokuisten koriksen MM-kisojen takia aikatauluni alkupää on niin tiukka, että jätin sellaiset paikat pois, joihin on suhteellisen helppo mennä erikseen. Alun perin minun piti lähteä matkaan kesän lopussa, sitten se aikaistui elokuun alkuun, nyt heinäkuun alku on siis tosiasia. Mutta en halua lähteä enää yhtään aikaisemmin vaan syödä Tammelantorin uusia perunoita ja mansikoita edes vähän aikaa.

9. Victorian putoukset
Tämä kiinnostaa myös kovasti, tietenkin. Olihan se nytkin suunnitelmissa, mutta ei vaan sopinut aikatauluun. Nyt Afrikassa oli tyydyttävä vain kaikkein tärkeimpiin: Cape Town, Safari ja St. Helena (joka nyt Afrikkaa vain Afrikan tähdessä, mutta kuitenkin).
Toivottavasti saan tilaisuuden käydä putouksilla myöhemmin, sillä suurien löytöretkeilijöiden touhut kiinnostavat kovasti ja paikkojen bongaus on paras tapa päästä fiiliksiin ja ymmärtää mittasuhteita.

10. Berengin salmi
Salmi erottaa Yhdysvallat ja Neuvostoliiton…eikun Venäjän – no, diktatuuri kuin diktatuuri.
Siellä olisi hienoa päästä joskus käymään, mutta se vaatii jo vähän erilaista matkustuskokemusta.
Saattaa jäädä tekemättä.

11. Manaus, Brasilia
Amazonilla on paikka jossa yhdistyy kaksi joen haaraa, joihin virtaa kahta hyvin erilaista vettä. Toinen on kirkasta ja tummempaa, toinen hyvin savista vettä. Kuulemma maaginen paikka.
Joku junnuni isä kertoi siellä käyneensä ja mainitsi että heidän työporukkansa kanssa oli melkoinen turvallisuuskoneisto. Muualtakin olen lukenut, ettei kaikkein turvallisin paikka.

12. Angelin putoukset, Venezuela
Tämä kiinnostaisi kovasti, mutta kun selvisi ettei Venezuela ole kaikkein turvallisin paikka, niin se jäi vähän vahingossa, sen kummemmin tosiasioita selvittämättä pois suunnitelmista.
 
Euroopassa ja Yhdysvalloissa olen reissannut aika paljon, mutta silti länsimaissakin on valtava määrä paikkoja, joissa haluaisin vielä käydä. En liitä niitä tähän listaan.

Kaikkia unelmiaan ei voi saavuttaa, siitä ollaan varmaan yhtä mieltä, mutta pitääkö niitä edes tavoitella?

Seuraavassa blogissa palaan taas siihen mitä teen enkä toivottavasti pohdi enää sitä mitä en tee.