YKSI ASIA ON PARAS OSA MATKAA (-48 PÄIVÄÄ REISSUUN)

Tämän kirjoitukseni otsikko on osanottoni kaikille ammattitaitoisille toimittajille, joiden täytyy nykyään tiedottamisen sijaan laatia otsikkoarvoituksia.

On helppo yhtyä ylistämään sitä yhtä asiaa, reissun suunnittelun hienoutta. Se on puoli ruokaa!*
Olen nauttinut tavattoman paljon erilaisten reissuvariaatioiden miettimisestä, viimeksi Australian road tripin ajoetappien laskemisesta. Tuon pätkän ajan koko päivän – tuohon täytyy laskea varmuudeksi yksi tyhjä päivä, jos tarvitsen välipäivän huilatakseni, auto rikkoontuu, lento siirtyy tai joudun odottamaan matkalaukkuani. Jos tuo kuukausi on täynnä ohjelmaa, sen perään tarvitsen pari viikkoa löhölomaa paratiisisaarella. Kaikki tämmöinen pohdinta on hienoa ja sen jo aika hyvin osaan.

Ihan mukavaa on tähän asti ollut järjestellä kaikkia käytännön asioitakin. Miettiä mitä todella tarvitsen mukaan, ja miten ne hankin järkevästi. Laadusta, käytännöllisyydestä ja keveydestä kannattaa maksaa, mutta mistään turhasta ei kannata. Monitoimityökalua (siis sveitsiläistä linkkuveistä) en aio hankkia, koska en ole mitään työkalua pitänyt kädessäni kai 10 vuoteen, enkä käytännössä sitä aikaisemminkaan. En osaisi tehdä työkalulla kuitenkaan mitään, joten tarvitsisin myös jonkun sellaisen, joka osaa. Ja jos reissussa törmään sellaiseen mäkkaiveriin, niin hänellä todennäköisesti on sellainen aina taskussaan.
Jeesusteippiäkään en pakkaa mukaan, vaikka sekin kuuluu kuulemma jokaisen reissaajan peruskantamuksiin. Lainaan niiltä muilta backpackereilta, jos tarvetta tulee. Heillä on sitäkin.

Kotiasioiden järjestelystä en ole nauttinut missään vaiheessa, mutta kai ne nyt suurin piirtein ovat aikataulussa. Kaiken mahdollisen olen yrittänyt tehdä etukäteen. Mielenkiinnolla ja kauhulla odotan viimeistä viikkoa, kun tajuan että tuo ja tuo on vielä hoitamatta – miten en tullut edes ajatelleeksi! 

TEMPPELIN REMPAT

Rokotuksista yksi sarja saamatta, sen saan kesäkuussa. Kolera- ja malarialääkitys nautitaan omatoimisesti ja nekin täytyy aloittaa kesäkuun puolella. Täytyy vielä tarkistaa paremmin.
Kustannus koko rokotuspaketista on yhteensä liki tonnin (ml. malarialääkitys). Hurja hinta yllätti minut hieman, mutta ei tietenkään aiheuttanut minkäänlaista pohdintaa otanko kaikki suositellut rokotukset vai en. Tietysti otin. 

Pieni säästö syntyy siitä, että kaupungin rokotuskeskuksessa on matkailuun erikoistunut lääkäri, joka on paitsi hauska persoona, myös erittäin osaava ja näkyy olevan aktiivinen näissä matka-asioissa omassa ammattiyhteisössäänkin. 
Kun käydään keskustelua sote-alan leikkaustarpeista, niin voidaan tietysti keskustella, onko yhteiskunnan asia kustantaa tällaiset matkailijoiden palvelut. Minusta ei tietenkään.
Otin asian esille hänen kanssaan, ja hän arveli, että rokottamattomat henkilöt tulisivat kuitenkin heidän asiakkaikseen sitten palattuaan. Voi olla, että asia onkin niin, mutta kyllä tässä on hyvä esimerkki, ettei sote-alaakaan pidä sokeasti ajatella alana, jota ei pidä käydä läpi säästöjä etsittäessä. Naiivia kuvitella, ettei ala kuin ala julkisellakin puolella rämety, sillä niinhän käy yksityiselläkin puolen. Mitä isompi firma, sen nopeammin se tapahtuu, jos omistaja ei ole itse paikalla.  

Kävin optikon näöntarkastuksessa, mutta se olikin kai tehty aiemmin, sillä hän tarkastikin vain minun näköni.** 
Tilasin kuitenkin uudet silmälasit. Olen miettinyt mitkä lasit otan reissuun.
Koska silmäni ovat niin eri paria, minulle ei ole apua ns. bensikseltä ostetuista laseista.
Otan ilmeisesti mukaan yhdet tummenevat moniteholasit, yhdet lukulasit, yhdet aurinkolasit monitehojen vahvuuksilla. Jos uusien monitehojen kanssa näen lukea nykyistä paremmin, otan ehkä lukulasien sijaan toiset monitehot. Tai en minä tiedä - aurinkolasit on kuitenkin pakko ottaa erikseen, koska tummuvat lasit eivät toimi autossa.

Hammaslääkärille ja suuhygienistille varasin ajan kesäkuulle. Parempi tarkistaa juuri ennen lähtöä, vaikka aikaistuukin muutaman kuukauden normaalista rytmistä. Samoin työterveyslääkärin kanssa sovittiin, että käyn vielä verikokeissa ja tarvittaessa soitellaan, jos reseptiikkaa täytyy muuttaa.

Fyssarilla kävin ajoittain vaivaavan lonkan takia. Kiusa, jonka kanssa olisin voinut elää edelleen, mutta varsinkin pitkillä lennoilla se saattaisi muuttua todelliseksi ongelmaksi. 
Vanha valmentajakaveri Haaviston Juha on osaava, selväsanainen ammattimies, joka osaa selittää fysiologiset syy-seuraussuhteet ymmärrettävästi. Kun ymmärtää mitä tekee, motivoituu jumppaamaan. Juha antoi minulle muutaman harjoitteen ja tällä hetkellä vaikuttaa, että niistä on kovastikin apua. 

JA SITTEN SITÄ KAIKKEA MUUTA

Parturissa käyn juuri ennen lähtöä – varasin jo ajan. Marjut sanoi viimeksi, että palattuani minulla onkin melkoinen pehko. En tiedä miksi hän olettaa, etten reissussa käy parturissa missään muualla? Ehkä siksi, että olen ollut hänen asiakkaanaan siitä asti, kun Aamulehti muutti Sarankulmasta Siperiaan 2000-luvun ihan alussa. Yli 20 vuotta, voi luoja!
Olen kyllä haaveillut Robinson Crusoe -lookistakin, mutta katsotaan nyt.

Hankin Applen Airtagit, jotka vaikuttavat nerokkaalta kehitysaskeleelta. Ne ovat siis pienehköjä paikantimia, joita sijoitan rinkkaani, päiväreppuuni ja olkalaukkuuni (joka toimii reissussa toimistonani, mm. lennoilla se on ns. ”personal item”). Puhelimen sovelluksesta näen reaaliaikaisesti missä mikäkin tavara (tag) liikkuu. Tästä voi olla apua, jos esim. lentokentällä matkalaukkuni hukkuu tai jos unohdan tavaroitani johonkin (tai jos ne varastetaan). Harvemmin ylistän teknisiä innovaatioita, mutta tämä vaikuttaa tosi fiksulta.

Koska tietotekniset taitoni ovat hyvin vajavaiset, kävin Itsenäisyydenkadun E-tuvassa hakemassa apua muutamiin käytännön asioihin. Osin onnistuin, osin en. Vaikka E-tupa on nimenomaan profiloitunut auttamaan kaltaisiani, eivät hekään voi mitään sille, jos asiakas ei osaa kysyä ymmärrettävästi. Muutama asia vielä selvitettävä kavereitten kanssa.

Verottajalle pitäisi lähettää vielä tietoa tämän vuoden kotitalousvähennyksistä ja arviota syksyn vuokratuotoista, sillä palaan vasta toukokuussa 2024 ja yleensä verotukseni korjausten takaraja on jo silloin mennyt. Ja tuskin kotiin palattuani ihan ensimmäiseksi haluan paneutua veroasioihin. 

Telian kanssa täytyy sopia puhelinliittymästä, sillä en halua luopua vanhasta numerostani ja täytyyhän minut saada tarvittaessa kiinni jollain aikataululla myös suomalaisesta numerosta.
Strategiani nettiyhteyksien kanssa ainakin toistaiseksi on, että puhelimessa pidän siis vanhan numeron ja hankin siihen Telia Dot liittymän, jossa on pieni perusmaksu (ja käyttö kalliimpaa), mutta saan siis säilyttää vanhan numeroni. Siihen otan sitten maasta ja paikasta riippuen Telian matkapaketin, jos paikallista liittymää ei kannata hankkia. Matkapaketti on kuitenkin aikaan sidottu, ja kallis jos sen ottaa koko vuodeksi. Siksi Ipadiin hankin paikallisen Prepaid liittymän, jota käytän kussakin maassa asiointiin sekä wifi-yhteyksien tukena. Telian matkapaketti sitten paikkaa tarvittaessa.

Ostin yli kuukausi sitten GoPron kameran ja tilasin siihen juuri pari lisäakkuakin yms.
Nyt täytyisi vielä motivoitua avaamaan kamera paketistaan. Eikä tämä saamattomuus kameran opiskelun kanssa ole ainoa asia. Kaikenlainen junailu, järjestely ja uuden opiskelu on alkanut väsyttää. Tai ehkä se on kyvyttömyyttä elää epävarmuudessa.
Hyvä lähtökohta kuukausi ennen maailmanympärimatkan alkamista.

Muutama tuttu on kysellyt jännittääkö. Ihan rehellisesti, näin ei ole vielä tapahtunut kuin kerran.
Viikko sitten ostin junalipun 8.7.2023 Tampereelta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sain sen edulliseen hintaan. Sitten kun näin tuon 4,90€ lipun puhelimessani, yhtäkkiä tunsin verenpaineiden nousevan ja aloin jännittää ihan tavattomasti. Se meni nopeasti ohitse, mutta antoi varoituksen, että sekin tunne voi vielä tulla. Terve piirre, näin tulkitsen, sillä muuten en olisi varmaan sisäistänyt koko asiaa.



*   ’Puhtaus on puoliksi tehty’ ja ’Hyvin suunniteltu on puoli ruokaa’ 
      trad. suomalaisia puoli-teemaisia sananlaskuja 
** Tukahdun oman nokkeluuteni aiheuttamaan mielihyvään