CUBA

                                                                                                                  Havanna 6.5.2024

 

 

Reissusuunnittelun alusta asti oli selvää, että Kuubassa haluan tulla käymään. Se oli historiansa takia minulle Karibian alueen tärkein paikka. Vaikka valmistauduin mielestäni hyvin, se yllätti minut housut kintuissa.
 
Oli hämmentävää huomata kuinka totaalisesti olen pudonnut länsimaisen elämän kuplaan. 
En ollut tullut edes kuvitelleeksi, että joudun vakavasti miettimään, miten saan hankittua koko 13 päivän ajaksi vettä tai jokapäiväisen leipäni. 

  

  

Kuuban mielenkiintoinen historia

Karibian varhaishistoria on alueen saarille ja rannikkovaltioille yhteinen n. 1500 luvulle asti. Kolumbuksen etsiessä Intiaa, hän löysi Karibian saaret, Etelä-Amerikan ja Keski-Amerikan rannikkoa, mutta ei siis koskaan esim. nykyisen Yhdysvaltojen aluetta. Se jäi perässä tulleiden laivastojen asiaksi eivätkä ne enää olleet pelkästään espanjalaisia.

Espanjalaiset ottivat kuitenkin nopeasti haltuunsa Karibian ja Etelä-Amerikan. Eurooppalaisten tuomat kulkutaudit ja aseet surmasivat alkuperäiskansan hyvin nopeasti, ja alueen väestö vaihtui eurooppalaisiin. Espanjassa maatyöläisen rooli oli siihen aikaan vähiten arvostettuja ammatteja, joten kun alkuperäiskansa kuoli pois niitä töitä tekemästä, täytyi keksiä uusia ratkaisuja. Orjakauppa Afrikasta kasvoi räjähdysmäisesti. En ole koskaan ymmärtänyt, että Karibian saarille tuotiin lopulta 
lähes puolet kaikista Atlantin yli rahdatuista afrikkalaisista orjista. Se on ihan valtava määrä, kun ottaa huomioon, että saarten yhteenlaskettu pinta-ala on reilusti alle Suomen kokoinen pläntti.

Vuosien saatossa lähinnä Haitilla viljelty sokeriruoko alkoi olla markkinoilla niin kova sana, että valloittajahallinto päätti kaataa Kuuban metsät ja alistaa pellot sokeriruon kasvatukseen. Näin Kuuba ja moni muu saari menetti omavaraisuuden ruokatuotannossaan. Kuuba oli etenkin Yhdysvalloille tärkein sokerin tuottaja ja saari alkoi olla jenkeille jopa strateginen kysymys.   

Kun muut maat alkoivat 1800-luvulla muuttaa ajatteluaan orjuuden suhteen ja vapauttaa orjiaan, Espanja piti siitä kiinni kynsin hampain. Yhdysvallat painosti voimakkaasti Espanjaa.
Sitten kun jenkkien suuri sotalaiva USS Maine upotettiin Havannan edustalla, sitä väitettiin epsanjalaisten sabotaasiksi. Yhdysvallat sai siitä syyn julistaa sodan Espanjalle. Asiasta on erilaisia teorioita, mm. että laivan oma ammusvarasto olisi räjähtänyt ja että Yhdysvalloilla oli vahvat mm. sokerista johtuvat intressit päästä kontrolloimaan Kuubaa. 

Yhdysvaltojen valvonnassa kuubalaiset kokivat tulevansa hyväksikäytetyksi. Moninaisten vallanvaihdosten jälkeen valtaan nousi kersantista pikavauhtia everstiksi ylennetty Fulgenzio Batista, joka hallitsi maata 1930-luvulta aina vuoden 1958 loppuun asti. Välillä hän oli presidenttikin, mutta pitkään myös ohjaili armeijan ylipäällikkönä nukkehallituksia. Hän oli vahvasti yhdysvaltalaismielinen ja kuubalaiset kyllästyivät hänen korruptoituneeseen ja jenkkejä mielistelevään hallintoonsa. 1950-luvulla jopa amerikkalainen mafia pääsi vaikuttamaan Kuubassa enemmän kuin sen oma kansa.

  

26.7. on tärkein juhlapäivä Kuubassa. 
Ko. päivämäärällä Castro hyökkäsi sissiporukkansa kanssa Santiagossa
sijainneelle kasarmille. Hän joutui sitten maanpakoon ja palasi myöhemmin 
tekemään vallankumouksensa, mutta tuo päivä on jostain syystä se kovin juttu.

  

Hotel Nacionale

Tyytymättömyys kasvoi, mutta viimein uudenvuoden yönä 1959 toteutunut vallankumous alkoi jo aiemmin, lopulta hyvin pienen, muutaman kymmenen hengen iskujoukon hyökkäyksillä Santiagon lähellä saaren itäisessä osassa. Kun yhdysvaltalaismedia pääsi tekemään juttua tästä eksoottisesta vuorilla piilottelevasta ja sieltä iskevästä sissiporukasta, se alkoi kerätä suosiota kansan keskuudessa. Yhä useampi liittyi heidän mukaansa. Lopulta ryhmä iski Fidel Castron johdolla Santiagoon ja toinen ryhmä lähti etenemään läpi maan kohti pääkaupunki Havannaa Che Guevaran johdolla.
Levottomuudet yltyivät ja Batista pakeni maasta vieden mukanaan ison kasan valtion varoja.
Samalla pakenivat monet muut rikkaat sekä yhdysvaltalaiset, joiden lomaparatiisiksi Kuuba oli muodostunut.         

Fidel Castrosta tuli maan johtaja vuosikymmenten ajaksi. Castro ei ollut vielä kommunisti eikä koko vallankumousta tehty, jotta Cuba voisi siirtyä kommunismiin. Vallankumous kohdistui kolonialismia, Yhdysvaltoja sekä kätyriksi koettua Batistaa vastaan. 

 

Vallankumoksen johtajista lähinnä argentiinalainen Che Guevara oli kommunisti jo alkujaan. Castrot alkoivat hakea tukea Neuvostoliitosta, koska se oli merkittävin Yhdysvaltojen vihollinen ja kun Yhdysvallat osoitti edelleen vastustavansa tapahtunutta vallankumousta. Neuvostoliitto tuki tietysti mielihyvin maata, joka on vain 150 km:n päässä Miamista. Olihan se Neuvostoliitolle myös merkittävä propaganda voitto, kun jo jenkkien sylissä ollut maa kääntyi kommunismiin.

Castro hallitsi maata troikkansa kanssa niin kuin sosialistimaita ja muita diktatuureja vaan voi hallita, väkivallalla. Erityisesti joidenkin romantisoima Che Guevara telotti julmasti toisinajattelijoita, mahdollisia toisinajattelijoita sekä varmuudeksi myös ihan vaan ajattelijoita. Jopa Castro sai Che Guevarasta tarpeekseen ja lähetti hänet matkoihinsa. 
Alun perin argentiinalainen Che Guevara oli siviiliammatiltaan lääkäri ja Marxinsa lukenut mies.
Hän oli taistellut siellä sun täällä ennen Kuubaa ja palasi takaisin Etelä-Amerikkaan, jossa lopulta tapasi kohtalonsa. Boliviassa ymmärrettiin, millainen psykopaatti hän oli. Hänet teloitettiin 1967. 
On myös teorioita, että kyseessä oli Castron tilaustyö, sillä Che Guevara oli kansansuosionsa vuoksi paitsi uhka Castrolle, mutta myös hänen makuunsa liiankin kiihkeä kommunisti, kun hän itse etsi vielä diktatuurilleen muodollista tai aatteellista perustaa. 

Sitä jäin miettimään, että jos Yhdysvallat olisi pelannut silloin korttinsa oikein, tinkinyt vähän ylimielisyydestään, voi olla, että Kuuba olisi nykyäänkin jenkkien lomaparatiisi. Kuubalaisten elintaso olisi joka tapauksessa tänä päivänä ihan eri tasolla, jos he olisivat silloin valinneet minkä tahansa muun vaihtoehdon kuin Castron toteuttaman kommunismin.  

Fidel Castro luovutti vallan vasta sairastuttuaan vuonna 2011 veljelleen Raul Castrolle, joka oli ollut mukana vallankumouksessa alusta asti. Vuodesta 2021 maata on johtanut Miguel Diaz-Canel. He ovat toteuttaneet joitain uudistuksia, mutta laihoin tuloksin. Suuri osa kansasta uskoo maan ongelmien johtuvan yhä jatkuvasta kauppasaarrosta eikä näennäistä kommunismia toteuttavasta hallinnosta. Moni kuitenkin on pitänyt sitä tekosyynä jo ihan julkisestikin, esim. tv-haastatteluissa, joita olen nähnyt.

  

Mietin vaan, että mikähän hotelli ottaisi vaikka Mauno Koiviston 
jatkosodan vetimissään, siis aseen kanssa, hotellinsa seinälle. 

Kuubaan ja Kuubassa matkustamista ei ole tehty helpoksi

Pitkästä aikaa jännitin uuteen maahan matkustamista. En vähiten sen takia, että Kuubaan päästäkseen täytyi hankkia matkustuslupa, jonka hain kuukautta aiemmin Liman suurlähetystöstä sekä täyttää maahantulolomake, jonka kanssa olin vaikeuksissa. Ensin en löytänyt siitä englanninkielistä versiota, yritin täyttää Google kääntäjän avulla ja sitten katkesikin wifi-yhteys. Eikun alusta. Sitten jumituin kohtaan, jossa minun piti kertoa maahan matkustamiseni syy. En löytänyt ”turismi” vaihtoehtoa, joten ruksasin että työ. Sen jälkeen pitikin valita valikosta firma jonka kanssa asioin. No eihän minulla mitään sellaista kontaktia ollut, joten yritin peruuttaa, mutta se ei enää onnistunut. Sitten luin jostain, että se on vain Yhdysvaltain kansalaisille, joiden matkustamista Kuubaan on rajoitettu kauppasaarron vuoksi. Unohdin koko lomakkeen.
Viikkoa ennen matkaa lentoyhtiö alkoi muistuttaa asiasta ja kävi ilmi, että se kuuluu sittenkin kaikkien täyttää. Yritin uudestaan, mutta kun olin tietoni sinne syöttänyt, niin en päässyt entisestä eteenpäin.
Jossain näin maininnan, että sen voi tehdä lentokentälläkin, mutta maahantuloprosessi ”ei ole niin helppo ja mukava kuin muuten”. Minun oli tyytyminen siihen.

Nukuin pari edeltävää yötä huonosti, kun stressasin asiaa. Mietin, kuinka valtavasti häviän rahaa, jos en pääse lennolle. Olin maksanut etukäteen kaksi majoitusta ja lennot ovat samassa lippupaketissa kuin Jamaikan lentoni, joka peruuntuu automaattisesti, jos jätän aiemman lennon käyttämättä. Ja Jamaikalta taas on paluulentoni kotiin… Sitten käänsin kylkeä, ties monenneko kerran.
Lopulta stressasin taas ihan turhasta. Panaman lentokentällä Copa airlinesin henkilökunta sanoi heti, ettei huolta. Neuvoivat vaan kertomaan, että olin yrittänyt. 
Sitten Havannan maahantulotarkastuksessa ketään ei kiinnostanut edes selitykseni. Pääsin jopa pitkän jonon ohi vain siksi, ettei minulla ollut ko. asiakirjaa.    
En muista koko reissulla selvinneeni yhdestäkään passintarkastuksesta niin helposti ja nopeasti. 

  

Nämä tuoreimmillaan vuodelta 1958 olevat klassikot ovat ihan oikeassa käytössä edelleen. 
Hienoimmat toki turistien kyydityksessä, mutta esim. itse menin vastaavalla lentokentälle.

Raha ratkaisee

Oma moka. Kaikkialla toitotetaan sitä, että Kuubaan matkustaessa kannattaa olla dollareita tai euroja mukana. Jostain syystä en sisäistänyt asiaa kuitenkaan riittävän hyvin. Nostin kyllä Panaman lentokentältä automaatista 250 USD, mutta enempää se ei antanut. En yrittänyt toista kertaa. Ehkä alitajunnassa pelkäsin, että käy kuin Cuscossa, jossa automaatti nielaisi toisen korttini, kun yritin useamman kerran. Oli minulla ennestäänkin pari sataa, mutta se oli varattu viimeiseen majoitukseeni Jamaikalla, joka pitää maksaa käteisellä.

Rahan käyttö täällä on hyvin monimutkaista. Dollarin virallinen kurssi on 1 USD =120 CUP.
Ihmisten keskuudessa, kaduilla ja pienemmissä yksityisomisteisissa paikoissa yhdellä dollarilla saa 320-380 Cuban Pesoa. 
Virallista kurssia ei käytetä kuin valtion omistamissa laitoksissa, esim. suuremmissa hotelleissa. Ne ovat kuitenkin myös ainoita paikkoja, joissa voi maksaa kortilla.
Jouduin kerran lounastamaan Hotel Parque Central ravintolassa, ja alkuperäisen järjellisen hinnan kolminkertaistuessa korttimaksun takia, harmitti taas oma uppiniskaisuuteni. Miksi en ottanut riittävästi käteistä mukaani!?

Vähän hämäräksi minulle jäi missä tuota virallista kurssia käytetään, sillä Floridita baarissa daiquiri maksoi n. 4 USD ja Nacional hotellissakin ruoat ja juomat olivat muuten järkihintaisia, vaikka maksoinkin kortilla, mutta sitten lähteissä, kun maksoin yhtä minibaariostosta kortilla, sen hinta veloitettiin taas tuon virallisen kurssin mukaan. 

Rahan vaihto mahdollisuuksia riittää 10 m välein. Varsinkin vanhassa kaupungissa vähän joka toinen tulee tarjoamaan mahdollisuutta, ja kuulemma heiltä saa myös parhaan kurssin. Itse olen tullut niin surkeaksi näissä valuuttakurssien laskemisissa, että minut saisi pienellä harhautusliikkeellä uskomaan mitä vain. Minulta hukkuu helposti yksi nolla jolloin 50 ja 500 setelit menevät sekaisin, sitten sekoilen mitä piti kertoa tai jakaa milläkin, jolloin uskottavuuteni valuuttadiilerinä rapisee hetkessä, ja muutun liikekumppanista helpoksi saaliiksi.   

Käteisen loppumisen uhatessa jouduin muuttamaan radikaalisti suunnitelmiani, sillä
pankkiautomaatit eivät ilmeisesti anna rahaa ulkomaalaisille ollenkaan. Tai vaikka saamani tieto olisi väärä, kurssi on kuitenkin se virallinen, eli kolmasosa oikeasta. 

Väliin jäivät retki Hemingwayn kotitalolle, mutta myös siirtyminen Varaderon beach-niemelle. Surkuhupaisaa, että Varaderon resort helvettiin olin menossa osin juuri siksi, että sieltä voin ostaa kortilla all inclusive majoituksen, jolloin minun ei tarvitse käyttää käteistä ollenkaan viimeisen 5 päivän aikana. Kun laskin siitä huolimatta tulevat kuluni, totesin etten pysty maksamaan shuttle-kyytiä Varaderoon 25 UDS/suunta, ja varsinkaan jos en saakaan vastaavaa kyytiä takaisin, maksaa yksityinen taksi sieltä vähintään 150 USD. Tai jos jotain menee muuten pieleen, niin minulla ei ole kuin pari hassua dollaria käteistä. 
Ja sen olen reissussa oppinut, että luottamusta tai maksujärjestelyjä on turha edes pyytää. Ei ketään kiinnosta yhden matkailijan kohtalo. Näillä on omatkin huolensa.

Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että Kuubassa VPN salauksen käyttö on mahdotonta. Se katkaisee kaikki nettiyhteydet saman tien. Lisäksi esim. Booking.comista tai Airbnb:stä ei voi varata mitään majoituksia. Bookingilla ei ole edes tarjontaa Kuubassa. Airbnb:ssä voit selata paikkoja, mutta et voi varata. 

Nacional hotellissa minulla ei tietenkään ollut hätää, koska siellä Visa kävi kaikkialla, mutta sinne en voinut jäädä, sillä huoneeni hinta tuplaantui, kun kysyin jatkopäiviä. Siitä hotellista lisää ihan kohta.

Jätettyäni Nacional hotellin, olen pärjännyt viimeiset 5 päivää: 
* Perumalla Jamaikan viimeisen majoituksen. Se onneksi onnistui vaikkei varaaminen onnistukaan. Näin sain käyttöön siihen varatut 150 USD. Yritän Panaman lentokentällä konetta vaihtaessa ehtiä käymään automaatilla ja toisaalta varata majoituksen, jonka voin maksaa kortilla. Siellä niitä kyllä riittää.
*  Etsimällä järkevän hintaiset ravintolat ja olemalla tarkkana etten joudu maksamaan yllätyskuluja siinä yhteydessä
* Kävin kerran syömässä ison hotellin ravintolassa, jossa saatoin maksaa kortilla.
Jos siellä olisi ollut hyvää ruokaa, tai olisi vielä pakko, voisin tietysti mennä uudestaankin, mutta nyt näyttää jo siltä ettei tarvitse.
* Karsimalla kaiken ylimääräisen, kuten jäätelöt, mojitot yms. ja rajaamalla colan juonti minimiin. Toisaalta vesi maksaa täällä melkein yhtä paljon, joten kämpille ostettavista juomista ei juuri pysty säästämään, sillä juomatta ei voi olla.

Tätä kirjoittaessa näyttää jo valoisalta. Löysin asiallisen kuppilan, josta sai oikein hyvää ruokaa alle tonnilla (n. 3 USD). Näin minulla on vähän rahaa nauttia viimeisenä päivänäni vaikka pari olutta, kunhan on jo varmaa, ettei tule yllätyksiä. 
Tiistaiaamun lentokenttätaksin 30 USD on tiukasti säilössä erikseen ja kymppi pieneen aamiaiseen lentokentällä.

Pitkästä aikaa olen joutunut konkreettisesti miettimään, miten selviydyn ja saan rahani riittämään edes ruokaan. Täällä tämä on arkea varmaan enemmistölle, Suomessakin tietysti monille. Toki itsekin joudun kotona katsomaan mihin on varaa ja mihin ei, mutta ruokaostoksia en ole joutunut pitkään aikaan budjetoimaan.

Toivon, ettei tästä tullut ketään loukkaavaa hyväosaisen ruikutusta. Tarkoitus oli vaan kertoa, että varsin kummallisesta syystä voi tällaiseenkin tilanteeseen reissussa joutua.  

  

Havanna

Kuuban pääkaupunki on romahduspisteessä. Havannassa 80% rakennuksista näyttää purkutaloilta, joista puuttuu osa seinistä, ikkuna-aukkojen ympäriltä puuttuu tiiliä, itse ikkunoista puhumattakaan.

Kaduilla vuorottelevat helteeseen kuivuneen virtsan tuoksu, viemärin ja yleisen kaatopaikan löyhkä.

Vanhaa kaupunkia on restauroitu ja se näyttää parhaimmillaan eteläeurooppalaiselta tai Etelä-Amerikkalaiselta pikkukaupungilta. Sieltäkin löytyy huonokuntoisia sivukatuja, mutta tällaista en ole nähnyt vielä missään. Tai ehkä jossain Etelä-Afrikassa, mutta ne sijaitsivat alueilla, joissa en uskaltaisi kävellä. 

Katuja koristavat rakennukset, joista on vielä nähtävissä, että todella moni niistä on joskus ollut todellinen kaunotar, upea käsityöllä viimeistelty helmi, joka kuuluisi kaikkiin suojeluohjelmiin. Suomessa ne restauroitaisiin varoja säästämättä tai siirrettäisiin vaikka kadun toiselle puolelle ennen sitä, jos tarvis. 
 

Otin Havannassa kuvia pääasiassa vain kauniista paikoista sillä nolottaa kuvata ihmisten kurjuutta ja häpeäpilkkuja. Mietin miltä itsestä tuntuisi, jos Tampereella turisti kuvaisi Tullinaukion narkkareita tai vaikka kaupungin virastotaloa.

Itse majoituin Havannassa kolmeen paikkaan. Airbnb kämppään Malecon rantatien varrelle, historialliseen Nacional hotelliin sekä toiseen Airbnb asuntoon vanhaan kaupunkiin. 

Maleconin rantatien muurilla ihmiset kokoontuvat iltaisin katselemaan merelle pohjoiseen. He haaveilevat vapaudesta, joka heille luvattiin 1959 ja ovat tyytyväisiä, että kaikilla menee yhtä huonosti. Se se vasta on oikeudenmukaisuutta. 

Pari viikkoa Havannan keskustaa ympäriinsä paljon kävelleenä uskallan todistaa, ettei täällä aidosti ole kovin paljon nähtävää, mutta hyvin erilaisen yhteiskunnan näyteikkunasta tämä käy helposti. 

Jollain perverssillä tavalla olen alkanut pitää tästä kaupungista. Kaikki soittavat täysillä stereoitaan, katumyyjä kailottaa erikoistarjouksiaan. Joku laiskempi on nauhoittanut huutonsa ja toistaa niitä kaiuttimien kautta, joka on teipattu pyörän tarakalle. Joku kulkee kadulla viheltää taukoamatta pilliin. En ole saanut selville miksi. Kakofonia on ihan käsittämätöntä. Ja kusi haisee.

En usko, että kukaan siivoaa katuja koskaan. Roskat lähtevät kaduilta varmaan sen myötä, kun ohi ajava auton ilmavirta liikuttaa niitä hiljakseen johonkin tai kun jalankulkija potkaisee sitä väistäessään koiran paskaa. 

Täällä on hyvin vähän kauppoja. Turistialueelta vanhasta kaupungista löytyy ostoskatu, jossa voi olla jotain, mutta esim. tavallisia market tyyppisiä ruokakauppoja en nähnyt kahden viikon aikana ainuttakaan. Jossain sivukaduilla näin pari pitkää jonoa, joita epäilin ruokakaupaksi, mutta asiakkaat eivät menneet sisälle, vaan heitä palveltiin oviaukosta. Vähän kuin meillä oli joskus nuoruudessani kioskeja, joissa oli vain myyntiluukku. Ongelma kuulemma on, että kaupoilla ei juuri ole mitä myydä.  

Liikeyritysten tunnistaminen on hankalaa, koska täällä ei ole juuri kylttejä. Kun etsin jotain tiettyä ravintolaa, täytyi katseella todella hakea jotain tekstiä, joka paljastaisi ravintolan nimen.
Tavallaan joissain restauroiduissa taloissa se on ymmärrettävää, ettei pilata hienoa rakennusta mainoksilla, mutta kun niitä kylttejä ei ole missään. Vähän kauempaa näen, että tuon rottiskon seinässä on aukko, mutta joudun menemään oviaukolle asti nähdäkseni onko siellä ravintola, parturi, sipulikauppias, autotalli tai se tavallisin, kaatopaikka.

Where are you from?

 

Ilmeisesti paras tapa saada kontakti näköiseeni mieheen, on kysyä mistä hän on kotoisin.
En tiedä ovatko yhdysvaltalaiset niin ylpeitä kotikulmistaan, että haluavat vastata tuohon aina, ja näin saadaan keskustelu alkuun. Siitä on hyvä sitten edetä olennaiseen: Vaihdatko rahaa? Hyvä kurssi! Kelpaisiko taksi? Tuossa olisi hyvä baari tämän talon katolla, tervetuloa! Ostaisitko edes pähkinöitä?
Kun jatkan matkaa, tulee kysymys: mihin olet menossa?
Ja lopuksi perääni vielä pari espanjankielistä fraasia, joista en saa selvää. Kehuja varmaan.

Viereisen Plaza Viejan aukion ylitettyäni olen käynyt tämän keskustelun läpi 3-4 kertaa, Lähikatujen kontaktit mukaan laskien päivässä n. 20 krt.

Tämä on tietysti kansainvälisesti tunnustettu metodi, mutta täällä käyttöaste on ihan omassa luokassaan.

  

Ernest Hemingway suosikkibaarissaan Floriditassa.

Papa Hemingway

Ernest Hemingway on yksi kovimmista myyntivalteista täällä. Hemingway kävi säännöllisesti Havannassa asuessaan vielä Key-Westissä Floridan kärjessä, mutta muutti lopulta tänne 20 vuodeksi. Hän poistui muitten amerikkalaisten tapaan vallankumouksen myötä, vaikka olikin kuubalaisten keskuudessa ilmeisen pidetty henkilö.

Hänen nimellään pyörii kaksi erittäin suosittua baaria:  Floridita, jossa Hemingway julisti nauttivansa daiguirinsa sekä La Boquita del Medio jossa tehtiin kirjailijan mukaan maailman parhaat mojitot. Kävin tietenkin testaamassa ja erinomaisia olivat.

Lisäksi nautin yhden Cuba Libren Hemingwayn suosiman Hotel Ambos Mundosin aulabaarissa.
Selvisi, että drinkin nimi ei viittaa suinkaan vallankumoukseen, vaan nimi on peräisin amerikkalaiselta sotilaalta, joka lausui Viva Cuba Libre tms., kun Yhdysvallat oli vapauttanut Kuuban Espanjalta. Tai siis vallannut.

Minun piti käydä myös Hemingwayn kotitalolla, mutta peruin kalliin (60 USD) kyytini, kun olin laskenut rahani.
 

  

Mojitonsa Papa Hemingway nautti La Boquita del Medio baarissa.

  

Hotel Nacional

Hotel Nacional on epäilemättä jo vieraslistansa ansiosta yksi maailman meritoituneimpia hotelleja.
Ennen vuotta 1959 siellä vierailivat käytännössä kaikki amerikkalaiset ja muun maailman tähdet, vallankumouksen jälkeen länsimaalaisten osalta hiljeni kovasti, mutta silti tuttuja nimiä vilisee silmissä, kun pääsee vierailemaan hotellin historia hallissa.

Vuonna 1930 rakennettu hotelli on myös rakennuksena upea, kenties hienoin missä olen koskaan käynyt. 

Hotellin tontti on valtava ollakseen kaupungin keskustassa. Pääsisäänkäynnin puolella ei pyöri näköpiirissä tavallista elämää. Omatunto pääsee vähemmällä, kun ei synny kontrastia rahvaaseen.
Nacionalin aula kimaltelee marmorista, koko hotelli henkii historiaa.
Meren puolelle avautuva puutarha on avara ja viihtyisä. Hienoissa maisemissa on mukava nauttia mojitonsa. 

Vappu on myös Kuubassa juhlapäivä, tietenkin. Enkä minä ollut Hotel Nacionalissa sattumalta juuri silloin. Hotellin edessä olevissa tangoissa liehuivat mm. Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean liput.
Odotin siltä näkeväni jotain suurieleisempää propagandaa, mutta päivä ei eronnut muista päivistä oikein mitenkään. Ikkunani alla kulkevalla rantatie Maleconilla musiikki soi ehkä vähän äänekkäämmin, sinne oli pystytetty kojuja ja väkeä hyöri jonkin verran, mutta ei edes ruuhkaa ravintoloissa tai altailla, jotka olivat minun maailmaani täällä. 

Minua hotelli kiinnosti erityisesti, koska se esiintyy Kummisetä II elokuvassa ikään kuin tapahtumapaikkana, vaikka kuvaukset on tehty todellisuudessa Haitissa. En muista, mainitaanko Nacional hotellin nimeä siinä suoraan, tai onko muuta konkretiaa, mutta on kuitenkin selvää, että näin katsojien halutaan kuitenkin ajattelevan, sillä juuri tämä hotelli oli todellisuudessakin tunnettu, että se on amerikanitalialaisen mafian suosiossa. Uudenvuoden yönä 1.1.1959 sieltä pakenivat mafiosot ihan kuin Kummisetä II elokuvassa, juhlat Cabaret Parisiennessa jäivät kesken, kun vallankumous alkoi. Jossa muiden jo paetessa, Michael Corleone tarttui petturiveljeään kasvoista ja totesi:  ”I know it was you, Fredo! You broke my heart” Tai jotenkin noin.

  

Juuri täältä myös Mike Corleone ja muut uuden vuoden juhlijat joutuivat pakenemaan
kesken bileiden, kun Kuuban vallankumous käynnistyi myös Havannassa.
Ja Mike tajusi samana yönä Fredon pettäneen hänet. 

Ostin illalliskortin kuuluisan Cabaren esitykseen tuohon samaan saliin, joka oli näkemisen arvoinen. En ole musikaalien tai tämmöisten tanssi+lauluesitysten ystävä, mutta tämä oli kyllä niin suureellinen, että kelpasi kyllä katsoa.

Nacional hotellissa on vanhoille vakiovierailleen omat nimikkohuoneet, jotka ainakin kertoman mukaan olivat aidosti heidän suosiossaan. Mafiosoilla on toisessa kerroksessa sviitti, ja kuinka ollakaan, Frank Sinatran huone on heidän naapurissaan. Yritin katsella sillä silmällä, että miksi he ovat halunneet juuri tämän sviitin. Iso terassi on varmaan mukava, mutta toisessa kerroksessa myös jonkinlainen turvallisuusuhka, näin maallikkomafioson mielestä. Luinkin myöhemmin, että ainakin päälliköiden päällikkö, capo de tutti capi Meyer Lansky asui lähes vakituiseen 8.kerroksessa, jossa hänellä oli oma sviitti.

Kakkoskerroksessa on myös kuninkaallinen sviitti, jossa ovat nykyajan roistoista yöpyneet mm. Vladimir Putin ja Xi Jinping.    

Havannassa on muutama muukin hotelli, joita mafia suosi. Kaksi niistä on ihan Nacionalin lähellä.
Hotel Capri sekä itse Lanskyn rakennuttama Habana Riviera, joka vastaa olemukseltaan juuri sitä rakennusta, jonka katolla Hyman Roth tarjoili täytekakkuaan muille mafiaperheiden johtajille.

Mafia pyöritti Havannasta huumekauppaa, prostituutiota ja etenkin kasinoja, jotka loppuivat heti ja kokonaan, kun vallankumous alkoi. Ymmärrettävästi ne eivät nauttineet kovin suurta tavallisen kansan suosiota, kaikkine lieveilmiöineen. 

  

Mafiaperheen vakihuoneessa on nyt uusi johto.

Mafian pyörittämät casinot Havannassa loppuivat, kun vallankumous 1959 alkoi.

Jos aula ja julkiset tilat ovatkin upeat, ikä alkaa näkyä Hotel Nacional de Cuban huoneissa ja ainakin ns. edullisimpien huoneiden käytävillä. Minä olin kuluneisuudesta huolimattaa tyytyväinen huoneeseeni, kunnes olin jo menossa nukkumaan. Siirsin tyynyä, jolloin näin n. kymmenen ötökän vilistävän lakanoissani. Kokemuksesta tiesin, että niitä on jossain vielä lisää. En jäänyt odottamaan vaan keräsin kamppeeni ja marssin aulaan. Respa antoi mukisematta minulle uuden huoneen, joka oli toisella puolen taloa. Yhtä kulunut, mutta ötökätön.

Vietin pari päivää altaalla kuunnellen Van Morrisonia, Santanaa ja jo ennakoiden Bob Marleyta.
Tissuttelin ja söin säännöllisesti. Kuten koko Havannassa oloni ajan, myös Hotel Nacionalissa onnistuin lähes poikkeuksetta tilaamaan ensin sellaista mikä oli loppu. Oli kyse sitten kanasta tai päivän kalasta. Toisella tai kolmannella yrittämällä löytyi sitten jotain. Kaikki maistuivat ihan hyvälle, mutta kieltämättä odotan jo Jamaikalle pääsyä.
 

Vappuaattona ilta mojitolla puutarhabaarissa kauniin auringonlaskun aikaan kouraisi, kun trumpetisti puhalsi Kummisedän Sisilian osien (suom. Puhu hiljaa rakkaudesta) teeman. Biisihän soi leffoissa vain silloin kun ollaan Sisiliassa, joten mieleen tuli vierailuni Savocan kylässä ja Forza d’Agron pikkukaupungissa, sikäläisillä kuvauspaikoilla. Kävin tuolloin tasan kymmenen vuotta sitten myös Corleonen pikkukaupungissa, joka on elokuvissa vähän kuin Nacional hotel. Se on tapahtumapaikka, mutta ei kuvauspaikka.
Mietin kuinka onnekas sittenkään olen, kun minulla on mahdollisuus rikastuttaa elämääni tällaisilla kokemuksilla.

Viikko 45/45

Huomenna tiistaina aikaisin aamusta lentokentälle. Lennän Panaman kautta Jamaikalle, Kingstoniin, jossa vietän reissuni viimeisen viikon Riki Sorsan hengessä selvittämässä onko Reggae OK?

Vähän epätodellinen olo.

  

Viimeinen majoitukseni Havannan vanhassa kaupungissa.

Ensimmäinen majoitukseni Maleconin rantatien varrella.