KERRAN ELÄMÄSSÄ (jälkikirjoitus)

                                                                                                        Tampere 6.7.2024

 

Maailmanympärimatkalle lähdöstäni tulee vuosi ja paluustakin on jo toista kuukautta. Lienee kohtuullista merkitä tänne ”päiväkirjaani” pientä yhteenvetoa. Tässä blogissa arkeen sopeutumisen tunnelmia, tilastoja, moralismia ja aukaisen myös reissubudjettiani niin paljon kuin osaan.

  

Every breath you take, I'll be watching you. Rapa Nuin patsaat pitävät vahtia. 

Oloni on ollut tyhjä. Epätodellista, olenko missään ollutkaan? Että nytkö se reissu on jo ohi? 
Osasin pelätä etukäteen tyhjyyden tunnetta. Kun poikkeuksellinen, kerran elämässä -vuosi on takana, syntyy odotus, että mitä seuraavaksi? 
Näinkö tuntee esim. vanhempi, kun viimeinenkin lapsi muuttaa pois kotoa? Tai työuraansa panostanut ihminen jäätyään eläkkeelle? 
Oliko se elämä nyt sitten tässä?  

Pääsin onneksi omaan elämäntarkoitukseeni, korikseen, kiinni heti kesäkuun alusta. Harjoituksissa on ollut tosi mukavaa. Pitkästä aikaa tunnen, että tiedän mitä teen ja että olen joillekin merkityksellinen ihminen. 

Kaltaiselleni kontrollifriikille jatkuva epävarmuus ei sovi yhtään. Kun päivittäin piti selvittää yhä uudestaan mistä saa vettä, ruokaa, missä ja koska voin seuraavan kerran peseytyä tai käydä vessassa, missä suunnassa on pohjoinen? Mihin kannattaa mennä, mihin ei missään nimessä kannata mennä?

Kotiuduin oikeastaan kaikkialle, ei se ollut varsinainen ongelma, mutta jatkuva paikan vaihtaminen piti alati epävarmuudessa. Minun on aina ymmärrettävä missä olen. Oli stressaavaa joutua jatkuvasti tarkistamaan Mapsista oma sijaintinsa. 
Singaporessa kävi ensimmäisen kerran, muutama kerta sitten myöhemminkin, että jouduin tovin miettimään, mikä tämän paikan nimi olikaan? 
Oma toleranssini epävarmuuden sietämiseen kasvoi, mutta en oppinut siitä nauttimaan. 

Reissussa huomasin, kuinka merkityksetön on yksittäinen ihminen. Meillä länsimaissa ihmishenki on itseisarvo, sellaisena aivan yliarvostettu. Mitä köyhempi ja kehittymättömämpi maa, sitä luonnollisemmin suhtaudutaan kuolemaan. Ihmiseen osana elämän kiertokulkua tai elämään osana ihmisen kiertokulkua. 
Maasta olet sinä tullut ja maaksi olet jälleen tuleva, näitä juttuja.

Monet ihmiset ovat kysyneet mitä seuraavaksi. Vastaan, että välittömästi ei tee mieli lähteä mihinkään. Ja että samanlaista maailmanympärimatkaa en enää tee. Ei sillä, että katuisin, mutta nyt kun se on tehty, pääsin tästä pakkomielteestäni.
Seuraava pitempi reissu, sitten joskus, suuntautuu johonkin yksittäiseen maahan tai maanosaan. Lähivuosina tuskin on edessä muita kuin lomien puitteissa tehtävissä olevia muutaman viikon reissuja.
 

Sopeutumisen ensimmäiset askeleet

Kotiin palattuani minulla ei ollut mitään vaikeuksia aikaeron kanssa. Kaipa siihenkin oppii sopeutumaan, kun aikavyöhykkeet ovat vaihtuneet tämän tästä. Paitsi, että edelleen ajoittain mietin, kun lähetän jotain viestiä, että paljonkohan kello on Suomessa?

Ensimmäisen yön nukuin sohvalla, kunnes sitten päivällä hain petivaatteet varastosta.
Pari yötä myöhemmin heräsin enkä muistanut missä olen. Mietin, että onkohan täällä oma vessa? Jouduin sytyttämään valot ja yllätyin iloisesti, kun tunnistin kotini. 

Ensimmäisenä aamuna marssin herättyäni jääkaapille ja kauhistuin, että minullahan ei ole yhtään vettä, kunnes muistin tämän suomalaisen hanahomman. Olin pessyt hampaanikin pullovedellä viimeiset 10,5 kuukautta.

Ensimmäiset päivät opettelin ottamaan avaimet mukaan kotoa lähteissäni. 
Kaupan kassalla kiitin luontevasti espanjaksi. 

  

Whitsunday beach, Australia

Kössin Q/A-palsta

Yleisimpiä kysymyksiä, joita minulle on reissun jälkeen esitetty ja vastauksia:

Kuinka monessa maassa kävit?
Ynnäsin juuri, kun tein alla olevaa reittiselvitystä. Kävin n. 25 eri maassa (jos nyt oikein laskin), mutta se riippuu vähän laskutavasta. 
Suomessakin riittää ihmisiä ja jopa yhteisöjä, jotka kerryttävät maiden lukumäärää, joissa ovat käyneet. Heillä on jopa säännöt tätä laskemista varten. Itse en näe luvulle mitään itseisarvoa, en jaksa nähdä vaivaa. Minä yritän vain päästä niihin paikkoihin, jotka minua kiinnostavat.
Pisimpään viivyin Australiassa (42 pvää) ja Indonesiassa (35 päivää).


Montako lentoa lensit? 

Sekin riippuu vähän laskutavasta, mutta joskus laskin että n. 40-50 kpl.
Kilroylta ostetut lennot maksoivat n. 10.000€. Lisäksi itse ostettuihin lentoihin meni muutama tonni.

Pisimmät yksittäiset lennot (ainakin) ajallisesti olivat Sydney-Santiago (12:30 tuntia), Doha-Kapkaupunki (9:40) ja Kingston-Lontoo (9:05). Näihin kaikkiin liittyi vielä liittymälento ennen tai jälkeen.

Lentojen aikataulut pitivät varsin hyvin. 
Pisin myöhästyminen oli toki huvittava: 3 vrk ja 2 tuntia. Tietenkin St Helenalla.
Toinen merkittävä myöhästyminen tapahtui matkalla Sumatran Medanista Filippiinien Cebuun. Singaporessa piti vaihtaa konetta, mutta kun ensimmäinen lento myöhästyi, yövyin lentokenttähotellissa ja matkustin Filippiineille vasta seuraavana päivänä.

Matkalaukku jäi koneesta vain kerran, Cookinsaarten sisäisellä lennolla (Rarotonga>Aitutaki). Sain sen muutaman tunnin päästä.

  

Aavan meren tuolla puolen, kissa haaveilee Aitutakilla.

Mites kehtaat lentää?

Tosiasiassa kukaan ei ole tullut minua moittimaan välillisestä saastuttamisestani. Eli tätä kysymystä ei ole ääneen esitetty enkä ole sitä kovin paljon edes pohtinut. Tuskin olisin mitään osannut vastatakaan.

Voisin selittää, että olen nähnyt kuinka Balilla jopa turismista elävät ja buddhalaisessa kulttuurissa kasvaneet paikalliset roskaavat muovijätteillään paitsi upean oman elinympäristönsä, myös tuhoavat oman elinkeinonsa, sillä pian turistit etsivät puhtaampia paratiiseja. Tai kuinka Andien vuoristossa, Atacaman maagisessa autiomaassa 4000 km korkeudessakaan edes paikalliset eivät kerää roskiaan mukaansa, puhumattakaan Mekong-joesta, joka on Kaakkois-Aasiassa elämää ylläpitävä sydän, niin miten ihmiset kehtaavat pitää sitä viemärinä ja kaatopaikkanaan? 
Maapallo hukkuu paskaan paljon ennen ilmastokatastrofia. Voisin vedota siihen, että minun ja suomalaisten pyristely on ihan turhaa jollei kolmannen maailman kansalaiset herää edes luonnonsuojelun alkeisiin.

Tai voisin sanoa ajattelevani niin pragmaattisesti, että nämä asiat ratkeavat ainoastaan kansainvälisten lakien ja säännösten kautta. Että niin kauan kuin matkustaminen on laillista tai kun turismia ei veroteta kuoliaaksi, ei yksittäinen matkustaja ole niistä päästöistä henkilökohtaisesti edes moraalisessa vastuussa.

Voisin myös väittää, että tällainen matkustaminen, jota itse harrastan, on ylevämpää kuin massaturismi Välimerelle tai Kanarialle. Kun matkustan vieraisiin kulttuureihin, usein luonnon keskelle kauaksi ihmismassoista, niin motiivinani on oppia ymmärtämään erilaisia kulttuureja (kulttuuri sanana ylevöittää – hyvä!), tai nähdä luonnosta myös sen karun puolen, ymmärtää siksi kokonaisuutta ja luonnon moninaisuutta.

Voin viedä huomiota toisaalle muistuttamalla, että jätin esim. Sansibarilla menemättä uimaan delfiinien kanssa, koska sehän varmistetaan niin, että Delfiinit ajetaan lepopaikoiltaan, jotta ihmiset saavat luontokokemuksensa. 

Valmistelin myös nenäkkään vastauksen, että käytän majapaikoissa aina samaa pyyhettä useamman päivän, ja pelastan näin osaltani maapallon.

Mutta mikään näistä ei ole puolustuspuheeni perusta. Tiedän, että montaa asiaa voi ja pitää edistää, vaikkeivat kaikki muut sitä tee. Tiedän, että lait ja säännöt (etenkin kansainväliset) tulevat usein vasta reaktiona ihmisten vapaaehtoisen käyttäytymisen muutokseen.
Tiedän, etten voi ylevöittää omaa reissaamistani, ainakaan päästöjen osalta se ei ole moraalisesti yhtään sen kummempaa kuin massaturismi.

Onko reissaamiseni sitten pelkkää itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä vai tyhmyyttä? 
Kyllä varmaan.  

 

Yksi merenkäynnin merkkipaikoista, Etelä-Afrikka

Miten uskalsit? Oliko vaaratilanteita?

Ei ainuttakaan. Tai todistinhan kunnon maanjäristyksen ja raju maastopalokin roihusi lähimmillään parin metrin päässä, mutta mitään väkivaltaa en kohdannut.
Kukaan ei edes uhannut minua mitenkään. En myöskään nähnyt yhtään muiden ihmisten välistä väkivaltaista rähinää.
Brisbanessa McDonaldsin vessan naapurikopissa, joku ilmeisesti narkkari kiroili itsekseen kovaan ääneen. Se oli aggressiivisin ihminen, jonka näin. Tai en minä häntäkään nähnyt, mutta kuulin.

On tietysti huomioitava, että olen keskimääräistä isompi mies, epätodennäköinen helpon ryöstön kohde. Maailmalla ryöstöt ovat "nothing personal, just business", känniääliöitä jotka eivät osaa laskea, näkee harvassa.  

Myös omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan aika paljon riskiin joutua uhkatilanteisiin. En liikkunut myöhään iltaisin. Kun saavuin uudelle paikkakunnalle myöhään illalla tai aamuyöstä, järjestin etukäteen itselleni kyydin suoraan lentokentältä/rautatieasemalta/linja-autoasemalta. Sovin majapaikan kanssa etukäteen, että voin tulla vähintään hengailemaan heidän tiloihinsa. 
Kyyteihin käytin aina kun mahdollista Uberia (Aasiassa Grab) jolloin kuljettajani tiesi, että sijaintitietoni ovat koko ajan paitsi Uberin, myös suomalaisen yhteyshenkilöni tiedossa. Aika usein sain myös keskustelussa luontevasti mainittua niin kuskeille kuin hotellilla, ettei minulla ole käteistä. Olin sikälikin huono ryöstön kohde.
 
Eihän tällaisesta reissusta ilman mitään tappioita selviä: yhden luottokortin menetin Cuscossa (Peru), aurinkolasit pölli lentokentän henkilökunta (Johannesburg tai Kapkaupunki) ja  Gopro kamera lähti yöbussin kanssamatkustajan mukaan Boliviassa. Näistä jotain lisää ao. blogeissa, muistaakseni.

Yhtä aggressiivista koiraa pelkäsin Nusa Lembonganilla. Jouduin kulkemaan sen ohi päästäkseni kämpiltäni kylille, se oli lähellä hyökätä kimppuuni kahdesti. 
Kun sanoin asiasta isännälleni, koira katosi. En tiedä mihin. 
Ennen reissua en ollut tietoinen, että maailma on täynnä irtonaisia koiria. Niitä on melkein kaikkialla, valtavasti. Ymmärsin, että jalostus maailmalla on hyvin arkipäiväistä, tyhmät koirat jäävät auton alle, aggressiiviset lopetetaan ilman yleisönosastokeskusteluja tai oikeudenkäyntejä. Eivät ehdi juuri lisääntyä.

Yhtään käärmettä en onneksi nähnyt. Niitä pelkäsin etukäteen eniten. 

  

Samosirin saari, Sumatra, Indonesia

Miten majoituit?

Yövyin reissun aikana 120 eri majoituspaikassa. Muutamissa paikoissa majoituin eri syistä uudelleen ja monissa tietysti useamman yön peräkkäin. Kuitenkin keskimäärin vain 2,6 yötä/majoituspaikka, eli olihan se melkoista menoa.

Lähes kaikki majoitukset varasin Booking.com sovelluksen kautta. Olen käyttänyt sitä jo yli 10 vuoden ajan. Kuten kaikki palvelut, myös se on valitettavasti heikentynyt vuosien saatossa. 

Lisäksi käytin muutamissa paikoissa Airbnb sovellusta, mm. Kuubassa jossa Booking.com ei toimi. Jossain katsoin potentiaalisen majoituspaikan Google Mapsista, esim. Australian Outbackissa, ja olin yhteydessä suoraan hotelliin/motelliin.

Halvin majoitusyö maksoi n. 9€ (Jaava), kallein oli muistaakseni 190€ (jouluna Wanakassa, Uusi-Seelanti).
Majoitukset olivat suurin yksilöitävissä oleva menoerä, yhteensä n. 23.000€. Kun jakaa sen matkapäivien lukumäärällä (314 kpl), saa keskihinnaksi 73€. Se on kuitenkin yläkanttiin, sillä joissain paikoissa majoitukseen sisältyi joitain muitakin kuluja, tai esim. Masai Marassa (Kenia) majoitus sisältyi koko safarin hintaan, Halonginlahdella (Vietnam) risteilyn hintaan. 
Toisaalta useampi yö kului matkustaessa eikä erillistä majoituskulua tullut ollenkaan. En jaksa laskea erikseen kaikkea, mutta todellinen majoitusten keskiarvo lienee jossain 65-67€ tienoilla.

On kuitenkin selvää, että yksin matkustaessa reissu tulee paljon kalliimmaksi juuri siksi, että esim. majoituskuluille ei löydy jakajia. 1 hh maksaa käytännössä saman kuin 2 hh.
Majoittumalla useammin hostellien dormeissa olisin tietenkin säästänyt miljoonia (valuutasta riippuen), mutta CPAP-laitteeni vuoksi valitsin hostelleissakin 1hh:een aina kun se oli mahdollista. 

Mitä varusteita, sovelluksia tai apuvälineitä käytit eniten?

Parhaita etukäteen tehtyjä varustehankintoja olivat  
* Darcaden kangasvyö, jossa on muovinen lukitus (lentokentällä ei tarvitse riisua, joustava tai paina) 
* Secridin reissulompakko, joka on niin pieni, että mahtuu huomaamattomasti jokaiseen taskuun. Kortit ovat myös suojassa kopioinnilta. Ainoa ongelma oli, että seteleitä siihen ei mahdu kuin muutama ja miljoonat pullottelevat helposti. 
* Ospreyn pyörillä kulkeva 80-litran rinkka. Tämä hybridi oli oikea valinta, sillä en joutunut sitä ottamaan selkääni kuin muutaman kerran, kivisimmillä poluilla. Matkalaukulla en olisi pärjännyt, mutta toisaalta suurimman osin se rullasi hienosti mukana ja meno oli helppoa. 
* Fjällravenin retkeilyhousut. Ne pystyy lyhentämään chinoksiksi tai shortseiksi. Kuivuvat nopeasti eivätkä rypisty, joten käytin niitä ns. pyhähousuinani (siistimpinä). Reisitaskuineen ylivertaiset esim. lennoilla.

  

Tärkeät matkakumppanit, joita uskallan suositella: Darcedin vyö, Secriditin pieni
reissulomapakko ja Resmed Mini CPAP-laite uniapneetikoille.

Sovelluksista eniten avuksi olivat (muissa yhteyksissä mainittujen lisäksi): 
* GetYourGuide, josta varasin retkiä ja aktiviteetteja ympäri maapalloa. Kaikki verraten hyvin järjestettyjä ja hinnaltaan kilpailukykyisiä. Erityisen tärkeä asia, että valmiiksi hankitun lipun vuoksi ei altistunut kusetuksille.
* Xe on helppokäyttöinen valuutan muunnin, jonka avulla pysyy edes jotenkin kärryillä, puhutaanko kympeistä, kymppitonneista vai miljoonista. Siihen voi näytölle lisätä useampia eri valuuttoja, joita milloinkin tarvitsee. Itse en ymmärrä valuuttakursseista juuri mitään, joten en osaa sanoa kuinka tarkkoja kurssit ovat, mutta minulle siis riitti, kun tiesin pilkun paikan.
* Google kääntäjä. Mainio työkalu, erityisesti sen jälkeen, kun ymmärsin ettei minun tarvitsee kääntää sanoja ensin englanniksi ja sitten englannista suomeksi. Ja toinen oivallus oli, kun opin kopioimaan ja liittämään lähetetyn viestin ja sain koko pitkän tekstinpätkän suoraan käännettynä, eikä tarvinnut kääntää sana kerrallaan.

Lisäksi puhelimestani löytyy nyt lukuisia eri maitten maahantuloon liittyviä appeja, lentoyhtiöiden virityksiä sekä erityisesti St Helena Card sovellus, jolla maksoin ostokseni saarella. Sen aion säilyttää, aika spesiaali.  

Aika monet ovat myös ujosti kysyneet, kuinka suuri oli reissuni budjetti?

Tosiasia on, etten osaa vastata kovin täsmällisesti. Mutta tässä nyt jotain suuntaa antavaa joka varmaan riittää.
 
Jo varhaisessa vaiheessa reissua suunnitellessa arvioin muiden blogien, matkanjärjestäjien mainosten yms. avulla karkean arvion lentojen hinnoista.
Sen jälkeen tein Excelin jossa oli kulubudjetissa kaksi pääsaraketta:
1. Majoituskulut 
Katsoin etukäteen suuntaa antavaa hintatasoa Booking.comin avulla.
2. Päivittäiset kulut (ruoat, juomat, nähtävyydet, kulkemiset, muut päivän peruskulut)
Aiemmin olen viikon-parin normireissuilla käyttänyt kaavaa 100€/päivä, mutta nyt niin suuri summa ei ollut tietenkään mahdollinen, eikä yleensä edes tarpeen. Kun kerroin (päivien määrä) on 314, päiväbudjetilla on jo valtava merkitys kokonaiskuluihin.
Tällä etukäteisarviolla oli merkitystä erityisesti siinä, kun arvioin suunnitteluvaiheessa millaiseen reissuun minulla on varaa.
Mitään kirjanpitoa en kuitenkaan jaksanut säätää. Kunhan iso kuva säilyi.

Kolmas pääkohta suunnitteluvaiheessa olivat myöhemmin päätettävät matkustuskulut, mm autovuokrat (isoja summia niin Australiassa kuin Uudessa-Seelannissa). Pääosa lennoistani oli siis varattu ja maksettu etukäteen Kilroyn kautta, mutta luonnollisesti muutamia muutoksia tuli heiltä varattuihin lentoihinkin, ja lisäksi varasin parikymmentä  lentoa itse vasta reissun aikana, kun aikataulut ja reitit selvisivät.
Mm. Oseanian, Filippiinien ja Aasian lennot sekä kaikki Etelä-Amerikan sisäiset lennot varasin itse myöhemmin, vasta tästä budjetista.

Lisäksi kokonaiskuluissani oli sarake ”elämysbudjetti”.
Siihen olin varannut reilusti rahaa, joten pääsin aika huolettomasti hyppäämään esim. helikopterin tai pienlentokoneen kyytiin tai laivaretkelle, ajatuksella, että se vasta kalliiksi tulee, jos tulen tänne asti, enkä ota kokemuksesta kaikkea irti.
Oli kuitenkin tärkeää erottaa tämä ajatusmalli päiväbudjetista, sillä arkikulujen ylittäminen olisi johtanut taloudellisiin ongelmiin. Satanen sinne tänne ei ollut ongelma, mutta kympin ylitys joka päivä olisi tarkoittanut tonnien lovea budjettiin.

En lopulta joutunut jättämään oikeastaan yhtään elämystä väliin sen takia, ettei minulla olisi ollut siihen reissubudjetissa varaa. Tai tottahan toki niitäkin oli, mutta eivät enää realistisesti saavutettavissani muutenkaan tai sitten koko reissu olisi tarvinnut suunnitella ihan toisin.
Tarkoitan esim. risteilyä Etelänavalle, joka olisi tosi kiva, mutta ei ihan mahdollinen minulle.

Sain lopulta säästöä joistain kovasti toivomistani aktiviteeteista, kun niihin osallistuminen ei ollut muuten mahdollista (esim. Franz Josefin jäätikön helikopterilento=>sumuinen sää, Queenstownin laskuvarjohyppy=>terveystietoni, Galapagossaaret=>Ecuadorin sisäpoliittinen tilanne). Näistä aiemmissa blogeissani lisää.
 
Mutta niitä lukuja:
Otin reissua varten 70.000 € lainan. Palatessani minulla oli reissukassassa jäljellä n. 8.000€
Tästä ei voi kuitenkaan päätellä, että reissuni olisi maksanut 62.000€.
Huomattavaa, että suunnitteluvaiheessa täytyi tietenkin varautua myös siihen, että pahimmassa tapauksessa töiden saaminen voi viedä aikansa. ja jollain täytyy elää reissun jälkeenkin. 

Ennen reissua, osittain aiemmilla säästöillä, käytin paljon rahaa varusteisiin, joista kallein oli matkakokoinen CPAP-laite (Uniapneaan, n. 1200€). 
Lisäksi ennen reissua rahaa kului mm. rokotuksiin, n. 1000€ ja matkavakuutukseen toinen mokoma. 

Toisaalta reissun aikana minulla ei ollut oikeastaan mitään perusmenoja Suomen päässä. Vastikkeen sain kuitattua vuokratuloilla, ei sähkölaskua, ei kotivakuutusta, ei telkkarin kanavamaksuja jne.

  

Karu näkymä Mt Bromolta, Jaava, Indonesia 

Miten pidit yhteyttä Suomeen tai käytit nettiä?

Pelkällä majoituspaikkojen wifillä en edes yrittänyt pärjätä juuri missään. Poikkeuksena paikat, joissa yhteydet olivat niin huonot, ettei niitä ollut edes tarjolla tai ne olivat alueellisestikin niin huonoja, ettei ollut järkeä maksaa mitään, esim. St Helena, Aitutaki, Pääsiäissaari ja Kuuba.

Joissain paikoissa ostin paikallisen sim-kortin Ipadiini, toisaalla ostin Telia Dotin matkapaketin. Jälkimmäinen tuli suhteettoman kalliiksi sen toimivuuteen nähden eikä Telia Dotia tuntunut juuri kiinnostanut toimiiko se vai ei. Reilu satanen meni ihan hukkaan.

Puhelinkuluja tuli lähinnä siksi, että soitin iäkkäälle äidilleni n. 2 vkon välein normipuhelimella. Koska äiti on melkein kuuro, keskusteluista ei tullut mitään, kuten ei yleensäkään, mutta selvisi ainakin, että milloin torstaikerhossa olivat päässeet pelaamaan korttia hoitajien tahdon vastaisesti. Tästä tiedosta maksoi toki mielellään 5€/min. 

 
Lopullinen reittini

Suomi: Tampere>Helsinki

Qatar: Doha (yö lentokentällä)

Etelä-Afrikka: 
Cape Town
Johannesburg  

Namibia: Walvis Bay (vain välilasku)
St Helena
Etelä-Afrikka: Johannesburg (yöpyminen)
Kenia: 
Nairobi
Nyahururu

Masai Mara
Tansania:
Stone Town (Sansibar)
Kite Beach (Sansibar)
Dar-es-Salaam
Qatar: Doha (vain välilasku)
Singapore
Indonesia;
Sanur Beach (Bali)
Nusa Lembongan
Nusa Penidan
Ubud (Bali)
Banjuwangi (Jaava)
Probolinggo (Jaava)
Mount Bromo (Jaava)
Yogyakarta (Jaava)
Malesia: Kuala Lumpur
Indonesia:
Bukit Lawang (Sumatra)
Samosir (Lake Toba, Sumatra)
Singapore (yöpyminen lentokenttähotellissa)
Filippiinit:
Davao (Mindanao, vain välilasku)
Mactan (+Cebu)
Siquijor 
Cebu
Manila (vain välilasku)
Vietnam:
Saigon (kommunistien kielellä Ho Chi Minh City)

Hanoi
Ha Long Bay (risteily)
Hanoi
Laos:
Luang Prapang
Vang Vieng
Vientiane
Thaimaa: Bangkok (vain välilasku)
Singapore
Australia:

Sydney
Road Trip: Sydney > Port Macquarie>Ballina>Brisbane> Torquay (K’gari=Fraser Island)> Sarina

> Airlie beach (Whitsunday ja Great Barrier Reef)>Townsville>Cairns>

Hughenden (Outback>)>Mount Isa >Tennant Creek >Alice Springs 

>Uluru (Ayer’s rock)> Kings Canyon>Coober Pedy (Outback <)

>Port Augusta>Adeleide>Nelson>Peterborough>Apollo Bay

>Melbourne>Phillip Island>Bairnsdale>Bega>Sydney

Uusi-Seelanti:
Road trip Pohjoissaari: Auckland>Ahipara>Cape Reinga>Russell>Auckland>Coromandel> Rotorua>Lake Taupo>Wellington>Hamilton>Auckland
Road trip Eteläsaari: Christchurch>Greymouth>Collingwood>Abel Tasman>Franz Josef>

Queenstown>Wanaka>Milford Sound>Invercargill>Bluff>Stewart Island>Christchurch
Auckland
Cook Islands:
Avarua (Rarotonga)
Aitutaki
Muri Beach  (Rarotonga)
Uusi-Seelanti: Auckland (yöpyminen)
Australia: Sydney (vain välilasku)
Chile:
Santiago
Pääsiäissaaret (Rapa Nui)
Santiago
Punta Arenas
Argentiina:
Ushuaia (Tierra del Fuego)
El Calafate (Los Glazier/Perito Moreno)

Chile:
Torres del Paine kansallispuisto)

Argentiina:
El Calafate
Buenos Aires

Chile:
Santiago
Calama
San Pedro de Atacama (bussi retken alku)

Bolivia:
Laguna Blanca>Sol De Manana>Siloli>Mallcu>San Cristobal
Uyuni>
La Paz> Death Road
Cobacabana>Isla De Sol
Peru:
Cusco

Ollantaytambo>Aguas Calientes>
Machu Picchu>

Arequipa (Colca Canyon)>Nazca>
Huacachina>
Paracas>
Lima
Yhdysvallat: Miami (vain välilasku)
Costa Rica:
San Jose>

Puerto Viejo>
Tortuguero>San Jose>

Quepos (Manuel Antonio kansallispuisto)>
San Jose

Panama:
Panama City
Kuuba:
Havana
Jamaika:
Kingston
Iso-Britannia: Lontoo (vain välilasku kentän vaihdolla)
Suomi: Helsinki>Tampere


Jälkikirjoitus

Hemmetin iso paketti, josta vaikea tehdä selkoa. Jos joku miettii vastaavaa matkaa tai jotain osaa siitä, kerron toki mielelläni kokemuksiani.

 

Tämä oli elämäni matka. Tuli kirjoitettua uusi luku elämääni, ja monta vanhaa.

”Hetkittäin teki mieli kääntyä takaisin, mutta kun meinasin katua tai kaatua, lisäsin kaasua. Vauhti piti pystyssä ja suunnan eteenpäin.”
                                   

- Lainaus blogista Filippinien Siquirin saarelta, jossa skootterilla ajoin epämääräistä   
  hiekkatietä, jossa pelkäsin sekä matkaa että perille pääsyä. Kuvaa koko reissun 
  asennettani, josta tohdin olla ylpeä.

Kunag Sin putoukset, Laos

Pyöräilykypärä auttaa jos putoat 500 metriseltä jyrkänteeltä. 

Oppaamme Masai Maran safarilla, Keniassa