Päivä -239

 

Olen haaveillut, ja nyt jo suunnitellut, maailmanympärimatkaa (9-10 kk), joka alkaa kesällä 2023 ja jatkuu kevääseen 2024. 

Näin pitkään reissuun liittyy monia muitakin näkökulmia kuin pelkkä reitin suunnittelu. Irrottautuminen omasta arjesta, rahoituksen järjestäminen, omat fyysiset ja psyykkiset voimavarat jne. Palaan näihin myöhemmissä kirjoituksissa tarkemmin, mutta on tärkeää tiedostaa niiden merkitys ja ennakoida vaikutuksia. 

Minua tuntevat ymmärtävät, että esim. välivuoden pitäminen korisvalmennuksesta, vuosikymmenten jälkeen, on massiivinen muutos elämässäni. Tai toisaalta, harvalla meillä on ylimääräistä rahaa tällaisen reissun toteuttamiseen. Minulta tämä on selvä valinta, panostus asioihin, joita pidän merkityksellisenä elämänlaatuni kannalta, mutta samalla se on aina myös jostain luopumista. Tiedostan toki, että monella ei ole mahdollisuutta tätä valintaa tehdä, eri syistä. Siinä mielessä olen myös onnekas.

Koronavuosien takia reissuni on siirtynyt jo parilla vuodella ja tietysti on edelleen mahdollista, että joku uusi tai vanha kulkutauti tai yhä kriisiytyvä maailmantilanne sotkee suunnitelmiani, mutta lähtökohtaisesti olen varautunut kaikkeen sellaiseen, mikä on omissa käsissäni. Esim. taloudellisesti tämä ei ole paras ajankohta, mutta olen päättänyt toteuttaa reissun siitä huolimatta, sillä ikääntyminen (nyt 56 v.) muistuttaa itsestään yhä useammin ja moninaisemmin. Voi olla, että muutaman vuoden päästä minusta ei tähän enää olisi. 
 
Olen aiemmin reissannut vain länsimaissa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joten tästä kokemuksesta tulee epäilemättä erilainen. 
Tässä vaiheessa reittisuunnitelma on: 
> Heinäkuussa lento Nairobiin 
>Afrikka: Kenia (safari), Kapkaupunki ja St Helenan saari (onhan se Afrikan tähdessäkin ja Napoleon-fanille tietenkin bucket-listan ykköskohde)
> lento Aasiaan
> Oseania: Singapore, Filippiinit/Indonesia (koriksen MM-kisat, Susijengin lohkon pelipaikka ratkeaa vasta helmikuussa)
> Indokiina: Vietnam, Thaimaa, Laos jne.
> Australia (road trip pohjoisesta etelään, itärannikko) 
> Uusi-Seelanti. (uusi vuosi!)
> Tyynenmeren saaret (uusi vuosi nro 2! Hyppely Tahiti>Pääsiäissaaret>Santiago de Chile TAI sitten Cook-saaret)
> Etelä-Amerikka: Chile (Patagonia), Argentiina, Peru, Equador (Galapagos-saaret)
> Karibian saaret (ainakin Kuuba ja Jamaika)
> lento kotiin jostain, joskus huhti-toukokuussa 2024

Tätä hion vielä itsekseni ja osittain yhdessä Kilroy matkatoimiston kanssa, joka on erikoistunut näihin räätälöityihin matkoihin ja reppureissuihin. Kilroyn asiantuntijalta sain tyytyväistä hymähtelyä ja oikein kiitosta suunnitelman perusteellisuudesta, joidenkin asioiden huomioinnista jo tässä vaiheessa. Meinasin sanoa, että näkisitpä harjoitusohjelmamme…

Tässä blogissa kirjaan ylös omia ajatuksiani suunnittelusta alkaen, sitä mukaa kun se etenee.
Blogin tarkoitus ja muoto selviää myöhemmin. Olen osalla aiemmista reissuista kirjoittanut blogia vahvasti tajunnanvirtatekniikalla, itselleni päiväkirjaksi. Tämä reissu on kuitenkin jo sellainen, että täytyy miettiä harkitummin sen muotoa, sillä se voi kiinnostaa joitain muitakin kuin itseäni tai muutamia kavereita. 

Pelkkää matkablogia en jaksa kirjoittaa, siis että luettelisin paikkoja ja listaisin juuri kokemani paikat maailman hienoimmiksi tai antaisin vinkkejä yhden näkemän perusteella. Kerron epäilemättä joskus mistä olen pitänyt, mikä on ollut minulle järkevä valinta ja mikä ei, mutta yritän varoa ryhtymästä asiantuntijaksi.

Muuten reissublogin kirjoittamiseen on helppo motivoitua, näin luulen, sillä:
1. ”Kirjoittaminen on jäsentämistä” opetti alakoulun opettajani joskus. Se on toiminut ohjenuoranani, sillä moni ajatus selkeytyy, kun sen jäsentää ja pakottaa kirjalliseen muotoon. 
2. Muistijälki on vahvempi. ”Päiväkirjaa” sitten joskus lukiessani saan mielikuviin tukea yksityiskohtien kautta. Työpöytäni lampussa on kiinni Roomasta ostettu savitaulua markkeeraava jääkaappimagneetti, joka muistuttaa: Scripta Manent, Verba Volant.
3. Kirjoittaminen on pitkällä reissulla oiva seuralainen. 

Olen aina kadehtinut tyyppejä, jotka heittävät kitaran selkään ja lähtevät reissuun. Pyrinnössä pelasi joskus 90-luvulla jenkkipelaaja Marty Clark, valkoinen vähän rokkimuusikon oloinen kaveri, joka tuli koko koriskaudeksi maahan mukanaan vain putkikassi ja kitara. Vähän tuollaisesta vapaudesta olen aina haaveillut.

Nyt on sen aika.

** Otsikko viittaa jäljellä oleviin päiviin ennen reissuun lähtöä.  Tässä vaiheessa oletus, että päivä 1 on n. heinäkuun 2023 puolivälissä.