AJANKOHTAISIA REISSUJÄRJESTELYJÄ (päivä -131 ennen lähtöä)

 

Tästä on kyse:
Olen 57-vuotias mies Tampereelta. Toteutan 10 kuukauden maailmanympärimatkan 2023-2024. Reppureissuni suuntautuu pääosin päiväntasaajan tuolle puolen: Afrikkaan-Oseaniaan-Kaakkois-Aasiaan-Australiaan-Uuteen-Seelantiin, Polynesiaan, Etelä-Amerikkaan ja Karibian saarille.   



Reissun järjestelyt etenevät. Kun into on kova, en meinaa malttaa odottaa päätöksen tekemistä niissä asioissa, joiden kanssa ei kannattaisi hosua, ja toisaalta joidenkin asioiden järjestely on vastenmielistä, ja siirrän niitä päivästä toiseen. Työni junnujen korisvalmentajana tarjoaa oivan pakotien, aina on jotain kiireellisempää. Maaliskuun alettua on varmistettava, ettei kiireellinen syrjäytä tärkeää. 

10 kuukauden reissun suunnittelussa on monenlaista päätettävää ja järjesteltävää, sen jokainen ymmärtää. Tässä joitain asioita, joita olen toistaiseksi järjestellyt tai ovat työn alla. Osa niistä on yleispäteviä ja koskee kaikkia vastaavaa maailmanympärimatkaa tai pitkää reissua suunnittelevia, monet ratkaisut ovat kuitenkin yksilöllisiä. Muiden neuvojaksi minusta ei ole, kunhan kerron omia mietteitäni.

Lukemiset vielä pääosin pelkkää orientoitumista reissuun

Reissupäätös on uskallettava tehdä vajain tiedoin

Pitkälle reissulle lähtemisessä itse päätös on usein vaativin asia. Sitä ei voi tehdä ilman yleispohdintaa näistä myöhemmistä käytännön kysymyksistä, mutta niistä täytyy uskaltaa vetää johtopäätös keskeneräisinkin tiedoin, sillä muuten missään isossakaan asiassa ei motivoidu etenemään. Reissu vaatii niin suuria taloudellisia, kenties koko loppuelämää koskevia valintoja ja panostuksia, että jos epävarmuuden päästää niskanpäälle, löytää lukemattomia syitä jättää reissu tekemättä. Pelko voittaa helposti järjen. Tai järki haaveilun.


Yksin matkustamisen kokemuksesta kokemus

Pelosta puheenollen, itse en uskaltaisi lähteä yksin pitkälle reissulle ilman kokemusta siitä, miten pärjään itseni kanssa. Ensimmäisen reissun omin päin tein 2016, kun matkustin 40-vuotissynttäreilleni New Yorkiin 2006. Ensimmäisenä iltana hotellissa Lexington Avenuen varrella mietin, että kukaan ei saa tietää, jos pysynkin hotellissa koko viikon. Pelotti mennä kadulle, sillä jopa dokumentaarisessa Kova laki -sarjassa tehtiin tappoja juuri samanlaisilla kulmilla. Kun aamu valkeni, kaikki pelot olivat onneksi menneet. 
Sen viikon aikana ajattelutapani muuttui: aiemmin olin halunnut panostaa arkeen, siis elää huolettomasti mihinkään erityisesti säästämättä, mutta helikopterissa Manhattanin yllä oivalsin, että elämykset ovat ainoa kestävä investointi. Muistan edelleen tuostakin reissusta lähes kaiken. 

Vuonna 2011 tein 3 viikon Road Tripin Euroopassa: Munchen-Gardajärvi-Cinque Terre-Ranskan Riviera-Bordeaux-Normandian rannikko-Pariisi. Enää en pelännyt, että jotain sattuisi vain koska olen liikkeellä yksin, mutta epävarmaa oli, miten selviän itseni kanssa niin pitkään. Se oli kuitenkin mahtava reissu ja oivalsin, että road trip on oiva tapa matkustaa yksin, sillä virikkeitä tulee jatkuvasti. Sen jälkeen olen tehnyt vuosittain eri mittaisia sooloreissuja pitkin Eurooppaa.

Noiden reissujen myötä minulle heräsi haave ajaa Amerikan läpi, rannikolta rannikolle.
Coast to coast toteutui 2016. Reissu kesti 7 viikkoa, 50 päivää, koska täytin samana keväänä tasavuosia. Näin paljon muitakin paikkoja kuin tyypilliset turistit. Karuja, rumia, niitä ”unohdetun kansan” alueita, vähän ehkä vaarallisiakin kulmia. Tapasin mm. Trumpin äänestäjiä, joista suurin osa oli ihan tavallisia, hyväntahtoisia ihmisiä. Kuinka erilaisia paikkoja ja ihmisiä mahtuukaan samaan maahan.
Pärjäsin itsekseni koko tuon ajan erinomaisesti, vasta parina viimeisenä päivänä aloin kaivata kotiin. Dallasissa ei ollut itselleni muuta sisältöä kuin Kennedyn (Dealey Plaza) salamurhapaikka, jonka vuoksi sinne varta vasten vielä lensin. 
Todennäköisesti kaipasin kotiin kuitenkin vain siksi, että tiesin sen olevan tulossa lähipäivinä.
Otin tuosta kokemuksesta sen opin tähän tulevaan maailmanympärireissuun, että en jätä nyt St Helenan saarta matkan loppuun, koska vaikka se paikkana onkin minulle ehkä kaikkein tärkein vierailukohde, siitä ei ehkä ole reissun loppuhuipennukseksi, koska eihän siellä ole oikeastaan yhtään mitään muuta kuin Napoleonin kuolinpaikka, ja eristyneisyys muusta maailmasta. On suuri riski, että reissun viimeisinä päivinä, 300 yksin matkustetun päivän jälkeen, ajatus kotiinpaluusta houkuttelee enemmän kuin äärimmäinen eristyneisyys. 

Tuon Amerikan road tripin jälkeen tein päätöksen toteuttaa maailmanympärimatka joskus tulevaisuudessa. Ensin ajattelin, että toteutan sen 60-vuotissynttärien yhteydessä, mutta nyt olen ymmärtänyt, että minun pitää toimia nopeammin. 

Yksin matkustamista en enää pelkää. Yksinäisyyden kokemuksia varmasti tulee, mutta tulee niitä joskus kotonakin. Ei se ole lähtemisen syy, mutta ei syy olla lähtemättäkään.
Kotona pakenen sitä korissaleille, reissussa vaihdan maisemaa. 


Rahoitus ja ajankohta kannattaa huomioida -  jos on vaihtoehtoja

Amerikassa on ihan korrektia kysyä toiselta tämän palkkaa tai jopa omaisuuden arvoa.
Suomalaiselle se on outoa, samoin kuin puhua juuri mistään omaan talouteen liittyvistä asioista.
Minä kipuilen tämän kanssa, koska minä voisin ja haluaisin puhua ihan avoimesti, minulle on ihan sama mitä joku tienaa tai omistaa, tai mitä joku ajattelee minun taloudellisesta tilanteestani.
Minun näkökulmastani ihan helvetin tyhmät ja/tai sivistymättömät ihmiset ovat rikastuneet tai toisaalta monet tosi fiksut ja älykkäät ovat jääneet kituuttamaan arkensa pitimiksi. 

Mutta maassa maan tavalla, joten väistellään nyt sitten, kun Suomessa vielä ollaan. 
Kuitenkin, harvalla meistä on tilillä ylimääräistä käteistä tällaisen reissun toteuttamiseen. 
Myös minä jouduin tekemään valintoja, muuttamaan ihan merkittävän osan omaisuudestani rahaksi. Olen kyllä tarkkaan laskenut selustani, joten pärjään reissun jälkeenkin.

Niillä, joilla kenties on tilillään reilummin ylimääräistä rahaa, ei yleensä ole mahdollisuutta tai todellista halua irrottautua arjestaan kokonaiseksi vuodeksi. Monet heistä varmasti haaveilevat tekevänsä pitkän reissun sitten joskus eläkkeellä, vasta kun eivät enää pysty, uskalla tai vaivaudu.

Rahoituksellisestihan tämä on tyhmä aika realisoida omaisuuttaan, muuttaa rahaksi, kun inflaatio syö rahan arvon, tai toisaalta ottaa velkaa, kun korot ovat kovassa nousussa. Ja kun maailmantilanteeseen liittyy aina huomioonotettavan, tiedostamattoman X tekijän lisäksi kaksi tunnettua epävarmuustekijää: vielä selättämättömät covid ja Venäjä.  

Minulla päätöksentekoa kuitenkin helpotti oma tilanne. Olen huomannut itsessäni merkkejä, että nyt on toimittava. Viime vuosina on tullut kaikenlaista pikkuista kremppaa fyysisesti eikä ole syytä olettaa suunnan muuttuvan tulevaisuudessa. Lisäksi mukavuudenhalu ja tunnerekisterin latistuminen on lisääntynyt koronavuosina sohvalla maatessa. Sopeutuminen, välinpitämättömyys ja periksi antaminen eivät kuulu maailmanmatkaajan ominaisuuksiin. Kun tällaisia oireita huomaa, pitää toimia.

Kun oivaltaa oman rajallisuuden, on helpompi toimia, ottaa riskejä, pistää kaikki peliin.


Kotiin jäävä elämä

Useimmille reissun este on vaimo ja lapset, työelämä, ystävät, harrastukset.

Minulla ei ole omaa perhettä, joten voin tehdä päätöksiä itsenäisesti.

Iäkkään äitini asiat ja pärjääminen täytyy järjestää, mutta kun hänkin kannustaa lähtemään reissuun, niin en koe tästäkään huonoa omatuntoa. Isä kuoli muutama vuosi sitten. Hänen eläessään en olisi voinutkaan lähteä, isä olisi tärissyt liikaa, mutta äiti on nähnyt ja kokenut niin paljon, että hänestä on tullut aika pragmaattinen. 

Asuntoni vuokrauksesta sain juuri sovittua. Tuttu ja luotettava vuokralainen keventää tietysti huolta siitä missä kunnossa kämppä on, kun palaan takaisin. Mietin alun perin myös asuntoni tyhjilleen jättämistä, mutta kun yhtiövastike on maksettava kuitenkin, niin saanpa vuokratuloilla katettua ainakin sen. 

Sitten on melkoinen määrä kaikenlaista pientä junailtavaa: väliaikainen osoitteenmuutos, sähkösopimuksen ja kotivakuutuksen katkaisu, kaikkien loppujenkin laskujen siirtäminen e-laskuksi tai suoraveloitukseen. Sitten sovittava miten hoidan ne laskut ja asiat joita en voi tai muista ennakoida.

Myöskään työelämästä irtautuminen ei ole minulle kovin vaikeaa. Olen varsin luottavainen, että löydän palattuani töitä ja olen varautunut myös siihen, että muutaman kuukauden pärjään ilman uusia töitäkin. Useammat kokeneet reissaajat ovat muistuttaneet, että reissun jälkeisistä kotiasioista pitää huolehtia, ettei stressi tulevaisuudesta ala ahdistaa kesken reissun.  

Minulla harrastus ja työ on ollut onnellisesti sama asia jo 7 vuoden ajan. Koriksessa olen kuitenkin ollut mukana koko ikäni, ja valmentajana toiminut liki yhtäjaksoisesti 1980-luvun puolivälistä alkaen. Suurimmat vieroitusoireet ovatkin odotettavissa juuri koriksesta ja yhteistyöstä junnujen kanssa. Se on ollut minun elämäntarkoitukseni.
Oman merkityksellisyyden ja pätevyyden tunteet vaihtuvat todennäköisesti ihan päinvastaisiin tunteisiin, joiden kanssa täytyy oppia elämään. Kasvun paikka.
 

Kahden laukun taktiikalla

Rinkakseni valitsin Osprey Soujourn 80-litraisen hybridirinkan, jossa on sekä laadukkaat kantohihnat, että vedettäväksi laukuksi tarkoitetut pyörät. Ajattelin, että pyöristä on iloa lentokentillä ja kaupungeissa, ja vastaavasti kanto-ominaisuuksista tietysti sitten kaikkialla siellä missä pyörät eivät rullaa.
Lisäksi hankin vielä edessä kannettavaksi soveltuvan päivärepun, jota kannan mukanani #aina.

Näennäisesti minulla on kuljetuskapasiteettia (litroja) aika paljon, mutta kun ottaa huomioon, että siinä on kaikki vaatteeni ja varusteeni liki vuodeksi, niin en taida paljon vähemmällä selvitä.
Netti on täynnä kannustuksia lähteä matkaan vain yhdellä repulla, lentokoneen käsimatkatavaraksi kelpaavalla alle 60 litran rinkalla, mutta en usko sen olevan minulle mahdollista, vaikka karsisin vaatteet yms. turhan minimiin. Matkustan myös kylmille alueille mm. Patagonian jäätikölle ja korkealle vuoristoon Etelä-Amerikassa. Lisäksi olen sikäläiseen talviaikaan mm. Saint Helenalla, joten jonkinlaista lämmintäkin vaatetta tarvitsen. Vaatteita myydään toki maailmallakin, mutta kokemus kertoo, että jo eteläisessä Euroopassakin on varsin vähän tarjontaa aikuisten koon (XL+) vaatteista.

Koska joudun laittamaan rinkan lentokoneen ruumaan, joudun jo suunnittelun tässä vaiheessa ottamaan huomioon, että takuuvarmasti rinkka ei tule aina löytämään perille. En voi siis olettaa jatkavani matkaa heti maahan saavuttuani vaan aikataulu täytyy suunnitella niin, että vietän uudessa maassa ja paikkakunnalla hetken aikaa. Siis kun esim. Australiaan mennessä lennän Sidneyyn, niin vietän kaupungissa muutaman päivän ennen road tripille lähtöä enkä jätä kaupunkiin tutustumista siihen, kun palautan auton. Kyllähän lentoyhtiöt toimittavat laukun sinne mihin asiakas menee, mutta kun reppureissun ja road tripin idea on, etten aina koneen laskeutuessa edes tiedä mihin olen menossa.
Ison kuormani kanssa saatan olla myös ihmeissäni johonkin pienempään pikkubussiin tai junaan pakkautuessani. Ja joskus olen kenties houkutteleva tulonlähde rikollisille.
Nämä asiat täytyy yrittää ottaa etukäteen huomioon ja sopia esim. luotettavia kyytejä mahdollisuuksien mukaan etukäteen.

CPAP

Minä olen uniapneapotilas. Olen ollut jo 10 vuoden ajan, paljon ennen Olli Lindholmin kuoleman aiheuttamaa yleistä tietoisuutta. Uniapnea tarkoittaa, että nukkuessani lopetan hengittämisen ilman CPAP-laitetta, joka puhaltaa ilmaa ja varmistaa aivojeni happipitoisuuden myös silloin kun itse en ymmärrä hengittää.

Olen saanut Tampereen kaupungilta Resmedin maskin ja laitteen koko tämän ajan. Todella hieno palvelu yhteiskunnalta!
Nyt olen kuitenkin lähdössä reppureissulle, joten alusta alkaen oli selvää, etten voi toteuttaa reppureissua sen tavallisen laitteeni kanssa. Sen on voinut helposti ottaa mukaan normaalille lomalle, tai vaikka Road tripille, mutta kun maailmanympärimatkan reppureissussa kaikki mahdollinen on mietittävä mahdollisimman kevyeksi ja vähän tilaa vieväksi, puhutaan grammoista eikä kiloista, niin päätin panostaa Resmedin Airmini -mallin laitteeseen, vaikka jouduinkin maksamaan sen itse.
Olin yhteydessä Coronaria-uniklinikkaan, josta vuokrasin sen ensin joulukuussa koekäyttöön, ja kun kaikki toimi hienosti, tein ostopäätöksen. Laite maksoi siihen sopivine maskeineen reilut 1200€, mutta tämäkin päätös oli minulle helppo, koska ei ollut todellisia vaihtoehtoja.
Sain laitteen parissa kuukaudessa, vaikka jonon kerrottiin olevan covidin aiheuttamien toimitusvaikeuksien jälkeen jopa puolivuotta. Sain kaikin puolin hyvää palvelua Coronariasta.

CPAP-laite vaikuttaa reissuuni myös sikäli, että minun on majoituksia varatessani huomioitava, että tarvitsen sähköä yöpyessäni. Esim. Afrikan safarilla tämä ei ole itsestäänselvyys vaan on valittava majoitus sen mukaan ja oltava valmis myös maksamaan siitä.  Laite ei toimi läppärin tai puhelimen powerbankeilla.

CPAP laitteiden koossa on merkittävä kokoero.

Rokotukset ja muu lääkitys

Maailmanympärimatkalle lähteissä tarvitsee melkoisen määrän rokotuksia ja muukin lääkinnällinen varautuminen täytyy hoitaa ajatuksella. 

Keskustelin rokotusasioista ensin työterveyden kanssa, mutta kun jouduin kysymään Tampereen rokotuskeskuksesta omaa piikkihistoriaani, selvisi että tällainen reissurokotusten palvelu on saatavissa myös kunnallisesti. Nyt siis pääsenkin kaupungin matkailuun erikoistuneen lääkärin vastaanotolle, joka tekee oikein rokotussuunnitelman, joka perustuu reissusuunnitelmaani, missä olen milloinkin.
Pakollisia rokotuksia reissuun ei tarvita kuin keltakuumerokotus, josta täytyy olla dokumentti tietyistä maista poistuttaessa, jotta pääsee sieltä seuraavaan maahan. 
Käytännössä erilaisia piikkejä tulee varmaan kymmenkunta erilaista, koska rokotushistoriastani ei ole oikein varmuutta. Päälle malarialääkitys, jonka syöminen onkin pitempiaikaista ja aika tarkkaan määriteltyä. Näistä kenties lisää joskus myöhemmin.

Reissulääkkeitten lisäksi mukaan täytyy tietysti ottaa myös normaalit arkiset lääkkeet. Minulle niitä on tullut lisää vuosi vuodelta. 
En tietenkään voi ottaa 10 kk lääkkeitä mukaani, mutta muutaman kuukauden panoksen pakkaan mukaan, lisää on hankittava sitten reissusta. Tätä varten on mukaan otettava lääkärin todistus käyttämistäni lääkkeistä, ja siitä on käytävä ilmi lääkkeen vaikuttava ainesosa. Lääkkeiden nimet ovat maailmalla ihan toiset, joten tavalliset reseptit eivät riitä.

Englanninkieliset reseptit ovat tarpeen myös tullissa.

Monissa maissa lääkkeitä on helppo saada suoraan apteekista, kun vaan tietää mitä pyytää, ja kuulemma ne ovat useimmiten myös paljon halvempia kuin Suomessa.
Toisaalta, minua on neuvottu, että kaikkialla ei ihan kaikkea ole saatavilla ja että pitoisuuksiin ei voi täysin luottaa. Kenties keskitänkin lääkevarastoni tankkauksen esim. Australiaan, joka on verrattavissa länsimaihin.

Mukaan otettavien lääkkeitten osalta katsoin työterveyslääkärin ja apteekin kanssa, että kaikki mahdolliset lääkkeet ovat levyjen sijaan purkeissa (tilansäästö).

Hankin itselleni myös dosetin, lääkeannosteluun tarkoitetun lokerikon. Yleensä sitä käyttävät minua vielä pykälän vanhemmat ihmiset, mutta ajattelin, että siitä on apua, kun aikataulut, aikavyöhykkeet ja olosuhteet sekoittavat päiväjärjestystä. 
Dosettia voin myös kantaa päivärepussani, eli se on mukanani aina, vaikka varsinainen lääkevarastoni onkin rinkassa. Sikälikin varmaan hyvä järjestely, että jos jompikumpi katoaa, minulla on silti lääkkeet vähintään viikoksi.

Asiakirjat

Reissuun tarvitsen monenlaisia asiakirjoja, mutta ei mitään kovin kummallista. Poikkeavaa on kuitenkin selvitettävien asioiden ja maiden lukumäärä. Passin lisäksi osaan maista vaaditaan viisumi. Useimmissa sen voi lunastaa maahan saavuttuaan suoraan lentokentältä, johonkin se täytyy tai kannattaa hankkia etukäteen.   

Ajokortin lisäksi hankin kansainvälisen ajokortin. Sen myöntää Suomessa Autoliitto. Tämä olikin minulle tuttu asia jo Amerikan road tripiltäni. Se tuli juuri postissa kotiin.

Tärkein asiankirja on tietenkin passi. Jouduin hankkimaan uuden, sillä useissa maissa vaaditaan, että passin on oltava voimassa 6 kk maahan saapumisen jälkeen. Vaikka tällä hetkellä vanhassa passissani olisi ollut vielä liki 1,5 vuotta aikaa, niin vuoden päästä huhtikuussa en olisi päässyt sillä enää esim. Kuubaan.
 
Passista, luottokorteista ja vähän kaikesta neuvotaan kaikkien reissarien kirjoissa ja blogeissa ottamaan paperikopiot mukaan. Vielä minulla on selvittämättä, että milloin se on todellinen turva ja milloin riski itsessään. Ainakin osasta kätken kuvat vain pilvipalveluun.


Reittisuunnitelma valmistumassa

Kaiken muun järjestelyn lomassa reitin suunnittelu on mieluisaa ja motivoivaa hommaa.
Teen tässä yhteistyötä Kilroy matkatoimiston kanssa, jossa on osaamista räätälöityihin matkoihin.
Tai siis minä haaveilen ja rakennan raameja, mihin haluan mennä ja mihin en niinkään, ja Kilroyn Timo Lehtonen tekee itse työn. Hän selvittää millaisen lentopaketin niistä saa aikaiseksi.
Itsekin sitä voisi kai tehdä Finnairin tai esim. One World -allianssin (johon Finnair yhtenä lentoyhtiönä kuuluu) sivuilla, mutta minulla olisi loppunut tarmo näin ison kokonaisuuden kanssa.  En varmasti olisi osannut ottaa huomioon kaikkia asioita, joiden myötä maksaisin ainakin saman hinnan kuin mitä nyt menee Kilroylle komissiona.

Lentoyhtiöt julkaisevat lentojaan 10-12 kk aikaisemmin, joten odottelemme vielä paria tärkeää lentoa, mm. Tyynenmeren yli. Kovasti jo odotan, että saan runkolennot pakettiin ja pääsen yksityiskohtaisempaan suunnitteluun. Lyhyempiä halpalentoja varailen sitten matkan päältä.

Tällä hetkellä aikataulu on kuitenkin seuraava:

Heinäkuu:  HKI-Cape Town
                    Cape Town (-Johannesburg) – Saint Helena
                    Saint Helena (-Johannesburg) – Nairobi
                    Nyahururu
Elokuu        Masai Mara - safari
                    Nairobi – Zanzibar
                    Zanzibar (–Dar Es Salaam) – Singapore
Syyskuu:    Singapore – Manila/Jakarta (riippuu Susijengin MM-kisojen lohkosta)
Lokakuu:    Vietnam (+Laos/Kambodza/Thaimaa)
Marraskuu: Australia
Joulukuu:    Uusi-Seelanti
Tammikuu: Cook-saaret
                    Santiago de Chile
                    Pääsiäissaaret
Helmikuu:  Santiago > Patagonia (Chile ja Argentiina)
Maaliskuu: Patagonia > Bolivia
                    Peru
                    Ecuador
                    Galapagossaaret (Ecuador)
Huhtikuu:  Karibian saaret (paikat vielä auki) /Väli-Amerikka
                    Kuuba
Toukokuu:  Jamaica (ehkä) – HKI


Päivittelen taas suunnitelmaa, kun runkolennot vahvistuvat ja tulee uusia asioita.


Karkea reittisuunnitelma kuvana.

(Tarkoitukseni ei ole lentää edestakaisin Alaskan ja Hawaijin väliä, en vaan osannut noita 

tuherruksia enää poistaakaan)