V1 (PÄIVÄ -100)

Tästä on kyse:

Olen 57-vuotias mies Tampereelta. Toteutan 10 kuukauden maailmanympärimatkan 2023-2024. Reppureissuni suuntautuu pääosin päiväntasaajan tuolle puolen: Afrikkaan-Oseaniaan-Kaakkois-Aasiaan-Australiaan-Uuteen-Seelantiin, Polynesiaan, Etelä-Amerikkaan, Keski-Amerikkaan ja Karibian saarille.   

Mukava kutina päällä. Ylihuomenna lähdemme valmentamani junnujoukkueen kanssa Lahteen pelaamaan tärkeät pelit, joiden panoksena on SM-lopputurnauspaikka. Lisävirtaa tuo, että tänään on laskujeni mukaan 100 päivää reissuun lähtöön ja vauhti kiihtyy.

Lentäjillä on koneen kiihdyttyä kiitoradalla vauhtiin käytössä koodi ”V1”, joka tarkoittaa, että lentoon nousua ei voi enää keskeyttää, ilmaan noustaan, vaikka ongelmia ilmenisikin vielä sen jälkeen.  
Oman reissuni osalta olen nyt juuri ylittänyt V1 pisteen. 
Suomeksi: lennot on maksettu, Afrikan safari on maksettu, muutamia sitovia varauksia tehty ja omaan kotiin sovittu jo vuokralainen. 
Peruminen aiheuttaisi aikamoisen rytinän kiitoradan päässä olevaan pöpelikköön.


LENNOT VARATTU JA MAKSETTU

Kilroyn Timon kanssa saatiin runko valmiiksi. 
Lähtöpäivä on nyt varmistunut: 8.7. lento Helsingistä Dohaan (Qatar). 
Kyseinen päivä oli muutama vuosi sitten kuolleen isäni syntymäpäivä, joten minun tuntevat ymmärtävät, että tämmöisillä asioilla on minulle erityistä merkitystä.

Paluupäivä on vielä auki, mutta sijoittuu toukokuun puoliväliin 2024.
Kaikkia lentoja ei saa vielä lyötyä lukkoon, siis tehtyä ihan paikkavarausta, mutta pakettihinnassa ne on jo huomioitu ja päivätkin ovat muutaman päivän tarkkuudella selvillä.

Karkea reitti:
8.7. Helsinki – Doha – Cape Town
14.7. Cape Town – Johannesburg – Walvis Bay (Namibia) - Jamestown (Saint Helena)
22.7. Jamestown – Johannesburg
23.7. Johannesburg – Nairobi
(tässä välissä viikko Nyahururussa ja muutaman päivän safari)
3.8. Nairobi-Sansibar
(laivalla siirtyminen Sansibarista Dar Es Salaamiin)
14.8. Dar Es Salaam – Doha – Singapore
(tässä välissä useita lentoja Indonesiassa/Filippiineillä ja Indokiinassa)
30.10. Singapore – Sydney
(n. 1 kk road trip Austaraliassa)
4.12.  Sydney – Auckland
1.1.2024 Auckland – Rarotonga
(pari viikkoa Cook saarilla)
14.1. Rarotonga – Auckland - Sydney
16.1. Sydney – Santiago de Chile
20.1. Santiago de Chile – Eastern Island
26.1. Eastern Island – Santiago de Chile
Tästä eteenpäin lentoja ei ole voitu vielä varata mutta reitti on isossa kuvassa selvä:
Maita pitkin Chilen eteläosiin Patagoniaan
Risteily Magalhaesin salmessa ja Cap Hornin kärkeen
Helmikuussa lento Patagoniasta Calamaan, Chilen pohjoisosiin,
josta maaliskuun 2024 aikana maita pitkin Boliviaan – Peruun – Ecuadoriin
Ecuadorista retki Galapagos-saarille 
Ecuadorin Quitosta lento Miamiin Floridaan, mutta vain jatkaakseni matkaa Costa Rican pääkaupunkiin San Josehen.
Costa Ricasta maita pitkin Panamaan josta lento Kuubaan.
Havanasta välihypyn kautta Kingstoniin Jamaicalle, josta takapotkurytmin saattelemana 
takaisin kotiin toukokuun puolivälissä 2024

Jos budjetti lähtee reissun aikana käsistä, niin esim. Patagonian risteilystä ja/tai Galapagos-saarten retkestä voi säästää sievoisen summan. Toisaalta, saanko niihin koskaan enää toista tilaisuutta, joten mieli tekisi mennä vaan marinilaisella talousfilosofialla, olla karsimatta mistään. 


AIKAVYÖHYKKEET AIHEUTTAVAT HUVIA JA HARMIA

Melko varmasti tulen vielä kiroamaan aikavyöhykkeiden vaihtelua, unettomia öitä ja sekoilua esim. lääkkeiden kanssa. Mutta minun omituinen piirteeni on, että olen niistä myös kovin kiinnostunut.
Yksi reissuaikatauluni tärkeimpiä motivaattoreita on leikkiä aikavyöhykkeillä vuoden vaihteessa Uusi-Seelanti – Cook-saaret kulmilla.

Ideani siis on, että siirryn Uudesta-Seelannista, joka on maailman itäisimpiä paikkoja, uudenvuoden aaton siellä vietettyäni heti aamusta Cook-saarille, joka on maailman läntisimpiä kolkkia, ja pääsen näin viettämään uudenvuoden aaton uudestaan. Näin voittaisin elämääni yhden päivän lisää. Itseltäni jäi ymmärtämättä, että koska joudun lentämään Chileen uudestaan Aucklandin kautta, niin tuo saavuttamani lisäpäivä katoaa siinä sitten edestakaisin lentäessä.

Vähän lohduttaa, että Kilroyn matka-asiantuntija meni samaan ansaan ja oli varannut minulle lennon Cook-saarilta Aucklandin kautta Sydneyyn ja sieltä edelleen Chilen Santiagoon. 
Paitsi että lähtöni Cook-saarilta olisi ollut 2 tuntia myöhemmin kuin jatkolento Aucklandista Sydneyhin. Aikaero noiden välillä 23 tuntia, vaikka lentoaika on vain 4 tuntia.

SÄHKÖKATKOJA JA MUITA KUMMALLISUUKSIA

Suomessa on kohta vuoden puhuttu uhkaavista sähkökatkoista. Ainakaan vielä ne ei eivät ole toteutuneet, mutta monissa paikoissa maailmaa ne ovat osa arkea.

Minun täytyy sähkökatkoja yrittää välttää, sillä nukkuessani käytän CPAP-laitetta uniapneani hoitoon, ja se tarvitsee sähköä toimiakseen. Osasin ottaa tämän huomioon safaria valitessani, esim. ihan autenttisimpaan telttamajoitukseen en voi lähteä, vaikka se olisi tietenkin suuri elämys. Teltassa tulen majoittumaan, mutta ne näyttävät kuvissa enemmänkin taloilta, joissa on kaikki perusmukavuudet, seinät vaan on tehty telttakankaasta. Minulle vakuutettiin, että kunhan ilmoitan asiasta etukäteen majoituspaikkaani, niin he pystyvät pitämään sähköt päällä koko yön. 

Sen sijaan en tiennyt, että myös Cape Townissa sähköä säännöstellään ja että siellä on säännöllisiä sähkökatkoja. Kaupunki on jaettu alueisiin, ja eri alueilla katkoja tulee etukäteen annetun aikataulun mukaan. Parhaillaan selvitän miten ne ajoittuvat erään Greenpointissa sijaitsevan guest housen arkeen. Tai löytyykö järkevän hintaista majoitusta alueelta, jossa sähkökatkoja ei ole öisin ollenkaan.
 
Saint Helena on sitten ihan oma lukunsa. Pieni saari, kuulemma yksi maailman eristyneimmistä paikoista, toimii omalla logiikallaan ja se vaatii erityisjärjestelyjä.
Palaan näihin sitten aikanaan, mutta esimerkkinä, että saarella eivät käy mitkään luottokortit (tai pankkikortit), eli rahaa on vietävä mennessään aika paljon tai maksettava etukäteen mahdollisimman paljon. Sekin tuntuu vähän riskialttiilta, kun tiedossa on, että lennot myöhästyvät tai peruuntuvat sään takia huomattavasti useammin kuin normaalisti. 

Kun viimein sain yhteyden erään historiallisen hotellin omistajaan, sähköpostiviestittelystä tuli varsin erikoinen. Ensin hän kehotti tulemaan joskus toiste, koska silloin heinäkuun lopussa siellä on talvikausi ja huono sää. Kun sain vakuutettua, että se ei minua haittaa, ”I’m from Finland!”
ja että olen tulossa joka tapauksessa juuri silloin, hän hyvin ystävällisesti ja vuolassanaisesti alkoi kertoa saaren ainutlaatuisuudesta, mutta myös ongelmista.
Hän neuvoi olemaan tarkkana Johannesburgin lentokentällä, koska siellä ei ole kuulutuksia, ja että useampi on jäänyt koneesta, kun on mennyt käymään vessassa.
Sitten hän kertoi, että alkoholi on saarella kallista, ja että sitä kannattaa tuoda lentokentän tax-freestä mukanaan. Ja jos en käytä alkoholia tai jos en tupakoi, niin hän pyysi tuomaan hotellille litran Bombayn giniä ja kartongin tiettyä tupakkia.
Vähän semmoinen tunne, että St. Helena voi olla erilainen kokemus.

SUUNNITELTAVAA RIITTÄÄ

Reissun suunnittelu Singaporesta eteenpäin on vähän tökkinyt. Töissä ollut kiireitä, niin paljon kaikkea suunnittelua, että ei ole oikein löytynyt virtaa tehdä potentiaalisia suunnitelmia, siis sellaisia vaihtoehtoisia versioita, joiden toteutumisessa on epävarmuuksia. Koska koriksen MM-kisojen lohkot arvotaan vasta 29.4., niin vasta silloin saan tietää missä Susijengi pelaa ja miten tuon 2,5 kuukauden jakson käytän. Kovin tarkkaa en tee sen jälkeenkään, mutta pitäisi motivoitua rakentamaan versioita, katsoa paikkoja joissa haluan käydä ensisijaisesti tai toissijaisesti, että sitten aikanaan pystyn tekemään päätöksiä nopeammin.

Australian road tripin ja Uuden-Seelannin päivät (=lennot) ovat tiedossa. Suunnitteluun ei ole muuta estettä kuin koriskiireet, jotka helpottavat muutaman viikon päästä.
Etelä-Amerikan reitistä on karkea kuva, mutta aikataulu on vielä pahasti auki. Mutta siihenhän on vielä vuosi aikaa, joten ei niin kiirettä.

100 PÄIVÄÄ AIKAA – SITTEN TIP-OFF

Olen ylpeä itsestäni, että olen edennyt myös vastenmielisimmissä asioissa aika mukavasti.

Rokotuksista olen saanut ensimmäisen sarjan, keltakuume, japanin aivokalvon tulehdus ja perus MPR-rokote rokkoihin, jonka saamisesta ei löytynyt enää historiatietoja mistään, vaikka todennäköisesti ne olenkin lapsena saanut tai sairastanut.
Pääsiäisen jälkeen menen hakemaan toisen rokotussarjan, kesäkuun puolivälissä kolmannen.
Malaria-lääkityskin alkaa sitten joskus kesäkuun lopulla.

Olen tyhjennellyt kaappeja, sopinut iäkkäälle äidilleni kotihoitajan yms.

Olen ostanut vaatteita enemmän kuin vuosikausiin, selvitellyt miten hoidan puhelinyhteyteni järkevällä tavalla. Ostin pre-paid liittymän harjoitellakseni miten sen kanssa toimitaan.

Ja Airtagit joiden avulla pystyn paikallistamaan missä rinkkani ja reppuni kulkevat. Ja samalla yhdyshenkilöni näkevät tarvittaessa missä päin itse liikun. Nyt etsin mahdollisimman kevyttä (!) sähköhammasharjaa ja partatrimmeriä - vinkkejä?

Jään lomalle toukokuun alkupuolella, joten sitten vapautuu aikaa ja ennen kaikkea energiaa keskittyä näihin reissuasioihin täysipäiväisesti. Tekemistä vielä riittää. 

Jossain vaiheessa pelkäsin, että alan katua koko reissua kevään aikana, mutta into onkin vaan noussut.

100 päivää odotusta ei ole pitkä aika. Vähän kuin tärkeän korispelin alla: valmentajana toivoo että ehtisimmepä valmistautua vielä vähän paremmin, mutta samaan aikaan toivoo, että alkaisipa se jo pian.