VAIN MAAILMAA KIERTÄESSÄ EI TARVITSE KÄÄNTYÄ TAKAISIN PALATAKSEEN KOTIIN

                                                                                      Lake Taupo, 13.12.2023

  

Välilasku Namibiaan heinäkuussa, ihan reissun alkupuolella.

Kotimatka on alkanut. Meneehän tässä vielä reilut 5 kuukautta, mutta kuitenkin.
Reissua on takana nyt 159 päivää joka on tarkalleen puoliväli, jos päädyn vielä paluumatkalla poikkeamaan Dublinissa Brucen & E Street Bandin keikalla. Jos palaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, puoliväli reissusta on ylitetty jo muutama päivä sitten.

Käytännössä olen ensi viikolla Uuden-Seelannin eteläkärjessä reissullani kaikkein kauimpana Suomesta, yli 17.000 km päässä linnuntietä. Kun lennän vuodenvaihteessa Cook-saarille Rarotongaan, kotimatkaa on enää 15.500 km. 

Kuten kaikki tietävät, paluumatka tuntuu autoillessakin aina paljon nopeammalta. Nyt pääsen ensimmäisen kerran elämässäni kokemaan, että toteutuuko tuo tunnetila, kun siihen ei liitykään tutun paluumatkan kokemuksia. Kun vastaan tuleekin jatkuvasti täysin uutta, ennen kokematonta. Tosiasiahan on, että tähän mennessä elämässäni olen aina palannut samaa reittiä, tai vähintäänkin samaan suuntaan takaisin.

Mielessäni olen kuitenkin ajatellut, että vasta Tyynenmeren ylityksen jälkeen reissussa pyörähtää seuraava vaihe. Tietysti aikavyöhykkeiden takia, mutta muutenkin.

Ehkä tässä vaiheessa on kuitenkin syytä tehdä ensimmäinen yhteenveto faktoista ja koetusta.

* Toistaiseksi reissuun on kuulunut 27 lentoa riippuen vähän laskutavasta
 Välilaskuja Namibiaan tai Filippiinien sisällä en laskenut erillisinä lentoina, mutta ensimmäisen välilaskun Dohaan taas laskin koska poistuin koneesta ja vietin kentällä kuitenkin koko yön.
* Olen majoittunut toistaiseksi 73 eri majoituspaikassa
Muutaman kerran samassa hotellissa kahdesti, palannut samaan hotelliin ainakin Johannesburgissa, Jamestownissa ja Hanoissa. Muutama yö on kadonnut lentokoneessa ja/tai aikaeron syödessä elämänlankaani.
* Kulkuvälineitä ovat toistaiseksi olleet ainakin: kävely, juna, ratikka, reittilentokone, taksi, Uber, Grab, henkilöauto, moottoripyörä, skootteri, pienlentokone, metro, laiva, pikavene, tuk-tuk, golf-auto, lautta, bussi, ratsastus hevosella, polkupyörä, kanootti, joen lasku autonrenkaalla, kuumailmapallo, helikopteri, vuoristojuna, lossi…    

 

  

Yksi tähän mennessä 73:sta majapaikastani 

TOP5 listat:

Koska olen suuri listausten ystävä, kokoan tähän muutaman sellaisen.

Jännät paikat:

1. Maanjäristys (Ubud, Bali, Indonesia)
2. Orangutan uroksen jahtaamana (Bukit Lawang, Sumatra, Indonesia)
3. Metsäpalon läpi ajaminen (Highway 66, Northern Territory, Australia)

4. Lento myöhästyi 3 pvää 2 tuntia (St Helena Island, South Atlantic, UK) 
5. Vatsataudissa ”hylättynä” savannin lentokentällä (Olkiombo airstrip, Masai Mara, Kenia)

Wau-kyydit:
1. Moottoripyöräkyydit Nyahururussa  (Kenia)
2. Ha Longin lahden yönyliristeily (Vietnam)
3. Helikopterilento Ulurun ja Kata Tjutan yllä (Northern Territory, Australia)
4. Lento pienkoneella Suurelle Koralliriutalle ja Whitsunday Beachille (Queensland, Australia)
5. Kuumapallolento, auringon nousu (Vang Vieng, Laos) 

Kauneimmat paikat TOP5:
1. Näkymä Pöytävuorelta (Cape Town, Etelä-Afrikka)
2. Matemwe beach (Zanzibar, Tansania)
3.  Landak River (Bukit Lawang, Sumatra, Indonesia)
4.  Kuang Sin putoukset (Luang Prabang, Laos)
5.  Karingana Lookout (Kata Tjuta, Northern Territory, Australia)

Parhaat ruokamuistot:
1. Rantasen puolison Elicityn tekemät täytetyt chapatat (Nyahururu, Kenia)  
2. Cajun katkaravut, joista tosin sitten sairastuin (Nusa Lembongan, Bali, Indonesia)
3. St Helenan White Seabream -kalaa. (Anne’s place, Jamestown,St Helena, UK)
4. Vuohenliha, ugali, pilipili ja suola (joku kapakka, Nyahururu, Kenia)
5. Kamelihampurilainen (Kings Creek Station, Outback, Northern territory, Australia)


Tunteikkaimmat hetket:
1. Laskeutuminen St Helenalle  (St Helena Island, UK)
2. Lasten antama huomio ja vilpitön ilo, kun tapasivat aitoja mzunguja (Nyahururu, Kenia)
3. Longwood House, Napoleonin kuolintalo (St Helena, UK)
4. Maken kotitalolla käynti ja Annen tapaaminen (Siquijor, Filippiinit)
5. Yöllinen yksinäinen uinti majapaikkani altaassa (Nusa Lembongan, Bali, Indonesia)


Näitä TOP-listoja voisi tehdä loputtomiin. Päivitän sitten toukokuussa ja keksin ehkä uusia.


  

Yöllinen uinti Nusa Lembonganissa oli upea.

Pihla Viitala

Ihmiset ovat olleet yllättävän tietoisia missä Suomi on. Yllättävän monmi on jopa käynyt Suomessa.
Otokseni rajoittuu tietysti niihin, jotka kysyvät mistä tulen, ja ne jotka kysyvät, ovat yleensä sivistyneempiä kuin ne joita ei edes kiinnosta.
Mutta silti, paljon on muuttunut siitä, kun olimme 1982 Eastbournessa (UK) kielikurssilla ja kotiperheemme äiti luuli Suomen sijaitsevan jossain Unkarin ja Romanian tienoilla. Tuo hämmensi erityisesti siksi, että tuo mamma oli ammatiltaan historianopettaja.  

Nämä viisi asiaa Suomesta ovat tulleet esiin: 
* Koulutustaso
Tämä on noussut esiin ainakin St Helenalla, Keniassa, Tansaniassa, Indonesiassa, Vietnamissa ja nyt Uudessa-Seelannissa.
* Lauri Markkanen
Korismaissa, kuten Filippiineillä ja Australiassa, sekä Etelä-Afrikassa ja Indonesiassa Markkanen on mainittu muutaman kerran kun on tullut puheeksi, että olen Suomesta, tai kun Susijengin paitani selkämys on nähty.
* Pihla Viitala
Aucklandin autovuokraamon virkailija Peter kysyi heti, tunnenko Karppi sarjan päätähden Pihlan.
Sama koski Ivalo sarjan Iina Kuustosta. Kiitos heidän, sain hyvää palvelua.
* Ismo Leikola
Uuden-Seelannin Pohjoissaarella sijaitsevassa Russellissa ravintolan tarjoilija kehui kovasti Ismoa, että on tosi hauska ja omaperäinen koomikko. No, niinhän hän on.
* Venäjän raja
Etenkin britit ovat kehuneet suomalaisten taipumattomuutta Venäjän naapurina. Samoin saksalaiset, hollantilaiset sekä unkarilainen pariskunta, joka häpesi kovasti omaa nykyhallintoaan (joten annoin armon). Etelä-Afrikassa oli kirjo erilaisia näkemyksiä Venäjästä. 

 

Kirjat

Kaunokirjallisuutta on tullut luettua tosi vähän. Ehkä siksi, että keskittyminen on usein vaikeaa, kun mielessä pyörii niin paljon asioita, joita täytyy tehdä tai ottaa huomioon.
Laitoin kirjan perään myös maininnan missä muodossa olen sen lukenut/kuunnellut sekä paikan. 

Tähän mennessä reissussa lukemani/kuuntelemani kirjat:

Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Yksin seitsemällä merellä (kirja, Cape Town, St Helena, Masai Mara)
Ainoa mukanani ollut ihan oikea kirja. Jäi luettuna Masai Maraan.
Vaikken ymmärrä purjehduksesta ja sen termistöstä mitään, niin omistautuneisuus 
ja kaiken peliin laittaminen on kiehtonut minua aina. Lisäksi maailmanympäripurjehdus kilpailuun osallistunut Lehtinen on sivistynyt tyyppi, joten näkemystä riittää muuhunkin.

Antti Heikkinen: Eila Roine. (äänikirja, Zanzibar)
Massiivinen elämänkerta suuresta näyttelijästä ja samalla käytännössä Tampereen Työväen teatterin historiikki. Todella hauska, nauroin lukuisia kertoja ääneen.
Tuttuja näyttelijöitä lähes kaikki. Useampia näytelmiäkin olen lapsuudesta alkaen TTT:ssä nähnyt ja monet näyttelijät tuttuja myös telkkarista, joten sikälikin oli helppo pysyä mukana.

Olli Jalonen: Taivaanpallo. (e-kirja, St Helena)
Alkuun aika haastava luettava, mutta sitten tempaisi mukaansa, kun pääsin sisään maailmaan.
Motivaattorini tietysti, että kirjaan liittyy olennaisesti St Helenan saari, tosin jo brittien Aasian kauppalaivaston ajalta, 1600-luvulta, ei Napoleon juttuja. 

Antti Tuuri: Mies kuin pantteri – Wahlroosin tarina (e-kirja, lentokone Singapore-Bali) 
Kokemuksia down-ihmisen elämästä, lähipiiriläisen ja ystävän kertomana. Paljon itselleni uutta faktaa, koskettavia ja usein hauskojakin sattumuksia, kun maailman ja todellisuuden voi nähdä niin monin tavoin.

Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Selviytyjä (e-kirja, lentokone Dar es Salaam-Singapore)
Pakollinen jatko-osa. Pakollinen sen jälkeen, kun Lehtisen Asteria vene upposi seuraavalla maailmanympäripurjehduksella pian Hyväntoivonniemen jälkeen ja hänet poimittiin pelastuslautalta keskeltä Intian valtamerta. Kuten purjehdus, myös kirja loppui kesken jo puolivälissä ja toinen puolikas on kaikenlaista vähemmän kiinnostavaa kirjeenvaihtoa yms.

Hippo Taatila: Susijengi 2023 (äänikirja, Zanzibar, laivamatka Dar es Salaamiin)
Susijengin tarina alusta tähän saakka. Vaikka elän urheilusta ja rakastan korista, niin toistan aiemmin sanomani: urheilusta ja urheilijoista tehdyt kirjat ovat pääosin puuduttavan tylsiä. Tämä ei tee poikkeusta. 

Jan-Erik Merihonka: Operaatio Napoleon – Waterloosta Washingtoniin (e-kirja, Vietnam)
Fiktiivinen seikkailuromaani. Aikanaan vallinneen huhun pohjalle rakennettu tarina, että Napoleonia ei olisikaan viety St Helenalle, että sinne vietiin eri mies, ja oikea Napoleon onnistuttiinkin salakuljettamaan Yhdysvaltoihin (jonne hän oikeasti yrittikin paeta).

Jose Riikonen: Sir Elwoodin hiljaiset värit (äänikirja, Bali)
Noin pääsääntöisesti myös rokkikirjat (kuten urheilukirjat) ovat aikas tylsiä. Eihän kummillakaan ole yleensä juuri mitään olennaista sanottavaa eikä usein edes kykyä ilmaista tarinaansa mielenkiintoisesti.  SEHV:in Juha Lehti on kuitenkin hyvä kynästään, joten voi olla, että hänellä on draaman tajua.

Vesa Vares:  Nuori Ben Zyskowicz. Suomettumisen vuodet. (e-kirja, Laos)
Professori Vareksen kirja ilmestyi lokakuussa 2023. Se täytyi lukea ehdottomasti heti kun mahdollista jo siksi että Vares on vanha armeijakaverini. 
Myös Ben Zyskowicz on kova äijä. Hän kertoo mielestäni varsin rehellisesti miten asiat ovat, miten niiden pitäisi olla. Ben TV:stä Youtubesta tarkistan aina viikoittain perjantaisin mitä asioista pitää ymmärtää ja miten suhtautua politiikkaan.
Suomettumisen aika on Suomen historian vielä läpikäymätön vaihe, ja siltä ajalta löytyy luurankoja kaikkien puolueiden kaapista. Eniten tietenkin vallassa olleiden Keskustan ja SDP:n jäämistöstä. Jos et jaksa kirjoja lukea, kuuntele Ruben Stillerin tekemä Zyskowiczin haastattelu Areenasta. 

Tommi Saarela: Sakari Kuosmanen – Ihana elämä (äänikirja, Laos-Singapore-Australia)
Kuosmanen on todentotta ollut monessa mukana, ja siksi kirja on kohtuullisen mielenkiintoista kuunneltavaa. Mutta valitettavasti tätä kuunnellessa kävi kuten joskus aiemmin Mikko Alatalon elämänkerran luettuani, ilmeni etten erityisemmin pidä päähenkilöstä ihmisenä. Siis hänen oman elämänkertansa perusteella, joka on vähän kiusallista. Kuosmanen on kirjan perusteella väkivaltainen. Lisäksi hänellä on kova tarve korostaa omaa merkitystään luomistyössä. Esim. Rakkauden haudalla -biisin sävellyksessä hänellä on ollut kuulemma iso rooli, vaikka ainakin minun korvillani se biisi on niin tyypillistä ja parhainta Juicea. Tai sitten Kuosmanen on ollut säveltämässä myös XV yötä, Kaksoiselämää tai vaikka Kiti Neuvosen laulamaa Nukuin kaksi päivää.

Timo Rossi: Lapinlahden Linnut. (äänikirja, Filippiineiltä alkaen vähän kaikkialla sen jälkeen)
Aika suorasukainen historiikki tästä värikkäästä viihdeorkesterista. Eipä kirjassa edes näin fanille mitään suurta antia ollut, ja toistan jälleen itseäni: kovin kummoista sanottavaa näillä rokkimuusikoilla hyvin harvoin on. Siellä juotiin viinaa, tuolla tapeltiin, tuo erosi ja tuo tuli…
Mutta kyllä sen kuunteli noin matkalukemisena, kun välissä saattoi hyvin torkahtaa menettämättä mitään tärkeää.

Seppo Jokinen: Mustat sydämet.  (äänikirja, Australia)
Tämän olen tietysti aikanaan lukenut, mutta otin nyt uusintana koska tapahtumat sijoittuvat pääosin Australiaan. Ehkä vähän parempi kuin muistin, mutta silti Koskiset ovat parhaimmillaan kotikentällä, Tampereella.

 

 

Elina Nuortie: Tiellä – Koreasta  (e-kirja, Australia)
Reissukirja, jossa pariskunta kulkee Australiassa ja Uudessa-Seelannissa hyvin paljon samoja reittejä joita itselläni oli suunnitelmasta. Paikoin oikein mielenkiintoinen, mutta valitettavasti olemme täysin eri asioista kiinnostuneita. Karavaanareiden elämäntavat ovat aika puuduttavia eikä camping alueiden ominaisuuksista jaksa kiinnostua. Muutaman vinkin silti poimin.

Tuomas Milonoff-Riku Rantala: Kansainvälisen seikkailijan opas. (e-kirja, pitkin matkaa)
Luin kirjan jo viime keväänä kotona, mutta nyt se on e-kirjana minulla kuin hakuteos, josta paikkaa vaihtaessa tarkistan, onko jotain huomioitavaa.  Hankala lukea, kun tekstissä niin paljon Helsingin murretta enkä tunne kaikkia sanoja. En ymmärrä miksei sitä ole kirjoitettu suomeksi.
Muutenkin semmoista turhaa uhoa ja esittämistä, mm. ohjeet miten toimia jos jää lumivyöryn alle tai miten toimia maanjäristyksen sattuessa. Jälkimmäinen tuli koettua, mutta kertasin vasta jälkikäteen. 

Australian jälkeen on tullut luettua tai kuunneltua tosi vähän. Suunniteltavaa on ollut niin paljon, että aika on kulunut siihen. Eikä ratissa tietenkään voi lukea enkä koe kirjaan uppoutumista kovin turvallisena autoa ajaessakaan. 
Toisaalta myös kirjojen lataamisen kanssa on ollut ongelmia. Joulukuun aikana täytyy kuitenkin saada ladattua muutama kirja, sillä pitkillä lennoilla tämä on kyllä mainio palvelu.

Joulu ja vuodenvaihde Uudessa-Seelannissa

Uuden-Seelannin kirjoitan sitten vuodenvaihteessa yhteen pakettiin.
Sen verran kuitenkin ennakkotietona, että joulua vietän eteläsaaren Wanakassa. Varasin sieltä tarkoituksenmukaisen kämpän ja varmistin, että esim. paikalliset ravintolat ovat silloin auki.
Vuodenvaihteeksi siirryn sitten takaisin Aucklandiin.  Mutta palataan tähän.

  

Uusi-Seelanti on upea. Lisää kokemuksiani siitä vuodenvaihteen aikoihin.